Tulin juuri maaliin Cape Epicin kolmannelta etapilta. Syntymäpäivän johdosta minulla ei ollut mikään huippupäivä. Tämä kisa ei ole todellakaan mitä odotin. Tämä on hiekkatierallia helteessä ja lähtö aamu seitsemältä. Tänään minulla ei ollut kuitenkaan mitään suurempia ongelmia. Viime viikon kamala jumi alkaa hellittää. Enhän viime viikolla pystynyt edes ajamaan suoraan pyörällä. Nyt silmät ja pää ovat kunnossa. On minulla ollut huonompiakin syntymäpäiviä. Kerran sain ruokamyrkytyksen Belgiassa kisoissa ja kerran olin sairaalassa kun kaaduin kisassa.
Tällä hetkellä näyttää itse asiassa ihan hyvältä. Minun kuntoni näyttää paranevan ja muiden vauhti hiljentyvän. Kyllä minä pystyn hinkkaamaan pyörallä vaikka koko päivän, kun vaan ei mennä liian lujaa. Tämä on pari kisa. Parillanikin oli ongelmia pakaran kanssa. Onneksi hän on parini ja tiedän enemmän kuin keskivertohieroja tai kiropraktikko. Vaiva oli korjattu viidessä minuutissa Saarion opein ja näin jo kolmeviikkoa vaivannut pakara oli kuin uusi tänään. Käytin myös Saarion sanoja hierottuani häntä. Nouse ja kävele. Jelmeri käveli onnessaan ja on ollut yhtä hymyä. Minun pitäisi varmaan aloittaa hierojan ura.
Ollaan parini kanssa nyt ehkä sijalla 7 kokonaiskisassa. Se on ihan hyvin kahdelta rikkinäiseltä mieheltä. Tämä on vähän outo kisa joten mitä vaan voi sattua. Mekin voidaan vaikka vielä voittaa joku päivä. Vielä on kuitenkin viisi päivää jäljellä. Odotan jo ylihuomista 34 km aika-ajoa. Sinä päivänä on varaa palautua ja ehkä olen uusi mies sen jälkeen.
Tässä kaikki tällä kertaa Afrikasta. Ehkä tämä ei ole äidinkielisesti paras blogini, mutta ei ole Afrikassakaan blogitus olosuhteet kunnossa. Teltassa, jossa kone on, on 60 astetta lämmintä. Ensi viikolla tiedetään kuinka kisasta selvittiin.