Itselläni on paha, tai olisiko se kuitenkin hyvä tapa, yrittää tehdä kaikki viimeisen päälle. Haluan tietää tarkalleen tulevan kauden kisaohjelman, millä kalustolla ajan ja koska saan sen käsiini. Haluan luoda suunnitelman hieronnoista ja harjoitteista, mitä tulen tekemään. Teen itselleni kuukausia kestävän ruokailusuunnitelman ja päätän päivän milloin minun pitää olla ihannepainossani 62 kg - 63 kg.
Kausi on edennyt nyt siihen pisteeseen, että ensimmäinen kisa on ihan kohta 20. helmikuuta. Mies on tehnyt kaikkensa. Aamupaino on ollut jo muutamia kertoja 62,5 kg. On syöty Joulusta asti tarkasti ohjelman mukaan. Harjoitustunteja on kertynyt jopa 30 viikkoon ja vauhtia on pidetty yllä hiihtokilpailuilla. Hieronnassa on oltu jopa viittä tuntia viikossa ja miehen lihaksisto alkaa olemaan siinä kunnossa, mihin sen saa rehellisin konstein viritettyä.
Olen siis tehnyt paljon kauteni eteen ja onnistunutkin suunnitelmissani. Minulla on kuitenkin ongelma, että jos muut tahot, jotka pyrkivät saamaan minusta tulosta irti, eivät toimi samanlaisella intohimolla ja järjestelmällisyydellä kuin itse toimin, on minun vaikeaa saada kurinalaiselle toiminnalleni tarkoitus ja pysyä tiukkana.
Esimerkiksi voisin sanoa, että jos mies haluaa olla huippukunnossa ensimmäisessä kisassa 20. helmikuuta ja kaluston saa alleen 18. helmikuuta minun ehtien sillä kolme tuntia ennen ensimmäistä kisaa ajamaan, ei tulos ole optimaalinen. Mies voitti kaksi minuuttia armottomalla treenillä, mutta hävisi sen tuntemattomalla kalustolla. Toinen juttu on hieronta. Koko talvi on miestä hierottu viisi tuntia viikossa ja sitten lähdetään kuukauden reissuun ilman lihashuoltoa ennen ensimmäistä maailmancupia. Nämä asiat suunnitellaan aina toisin alkutalvesta, mutta toteutus on monesti toisenlainen.
Asiat on aina ollut näin, mutta tarviiko niiden näin aina tulla olemaan? Urheilijalta vaaditaan paljon, mutta urheilijan tekemät uhraukset ja satsaukset pyyhitään pienissä asioissa pienten säästöjen takia hukkaan. Voidaan taas vain todeta, että talvi oli taas liian lyhyt saada kaikki muukin kuntoon kuin mies.
Seuraavan talven tavoite voisikin olla valmistella päätä kestämään tulevat pettymykset. Kestää se, että mies on kunnossa, mutta täydellistä tulosta ei saada aikaan. Luulen kyllä, etten ikinä pääse ajattelussa tuolle tasolle, vaan olen joka kevät turhautunut urheilja. Onneksi jostain olen kuullut, että turhautuminen on ennusmerkki tulovasta menestyksestä. Se on merkki siitä, että on antanut kaikkensa saavuttaakseen jotain todella haluamaansa.