Edellisen kerran tämä koettiin 90-luvun alussa kun uusi sukupolvi nosti päätään Matti Nykäsen, Jari Puikkosen ja muiden pitkään lajia Suomessa hallinneiden jälkeen. Ei mennyt kuitenkaan pitkään, kun uudet suomalaisnimet valtasivat mäkimaailman huipun. Tämän mahdollisti se, että rintama kärjen takana oli laaja ja suomalainen ”valmennuskoneisto” oli kykeneväinen kasvattamaan uusia lahjakkuuksia lajin huipulle.

Valmennuksen lisäksi maailman mittapuun mukaan harjoitusolosuhteet olivat Suomessa, jos eivät maailman parhaat, niin ainakin yhdet parhaista. Lahti, Kuopio, Jyväskylä, Rovaniemi ja Ruka tarjosivat riittävät edellytykset korkeatasoiseen harjoitteluun. Myös tieteellinen valmennus oli Suomessa edistyksellistä ja lajin kehityksessä Suomi näytti suuntaa muille.

Kuluneen 20 vuoden aikana mäkihyppy on muuttunut rajusti. Itse suorituksen pääkohdat ovat pysyneet samoina, mutta siihen on ajan mittaan tullut uusia muuttujia ja varsinkin mäkien profilointi ja tuotekehitys ovat ratkaisevasti edistyneet.

Olosuhteet

Tarkastellaan sellaisia mäkihypyn suuria paikkakuntia kuin Oslo, Innsbruck, Garmish-Partenkirchen, Oberstdorf, Liberec, Klingethal, Willingen ja Zakopane (vain muutamia luetellakseni), ja missä nämä olivat 10-20 vuotta sitten. Kun verrataan niitä sitten Suomen isoihin mäkikeskuksiin samaan aikaan, voi todeta, että meillä oli kaikki hyvin.

Kun samoja paikkakuntia verrataan tänä päivänä, voidaan todeta Suomen jääneen valovuoden päähän. Muualla on investoitu satoja miljoonia uusien keskusten rakentamiseen ja vanhojen korjaamiseen, mutta meillä ainoastaan Rukalla ja Lahdessa on tehty uudistuksia, mutta nekään eivät ole nykypäivän normit täyttäviä. Ikävä kyllä tämä ei tarkoita ainoastaan maailmancup mäkiä vaan myös niiden yhteydessä olevia pienempiä harjoitusmäkiä, latuja ja koko infrastruktuuria mäkikeskusten ympärillä.

Tämän päivän mäet ovat muuttuneet profiililtaan niin, että niiden lentorata on entistä ballistisempi ja se tekee hyppääjän tunteen hyppyrin kaarteella ja suoralla osalla hyvin erilaiseksi kuin ”vanhanmallisissa” mäissä. Koska Suomesta ei tällaisia mäkiä löydy, joudutaan tuntumaa hakemaan muualta. Näin ei pitäisi olla Suomen tasoisessa mäkihyppymaassa.

Jotta totuus ei unohtuisi

En väitä, että olosuhteet suoraan vaikuttavat tämän hetken mäkihypyn tilaan, mutta uskon sillä olevan merkittävä rooli. Nämä olosuhteiden parantamiseen vaadittavat satsaukset ovat suuria ja vaativat yhteiskunnalta merkittävää taloudellista roolia.

Ilman niitä ei kuitenkaan voida jäädä. Jo nyt vanhoja mäkikeskuksia on annettu rappeutua lähes totaalisesti ja montaa muutakin uhkaa sama kohtalo. Toivottavasti huippu-urheilun uusi työryhmä ottaa kantaa myös olosuhdeasioihin mahdollisimman pian. Viime vuosina mäkirakentamisessa on keskusteltu ainoastaan lentomäkihankkeesta johonkin päin Suomea, mutta se ei vie Suomen mäkihyppyä pätkääkään eteenpäin. Tärkeämpää on kiireesti paneutua jo olemassa olevien keskusten kehittämissuunnitelmiin.

Maailmancup alkaa tulevana viikonloppuna ja sitten nähdään, missä mennään. Toivon joukkueellemme parasta ja järjestäjille suotuisia olosuhteita. Tehdään tilinpäätös ensimmäisestä kisaviikonlopusta ensi viikolla.