Kotijoukkueen ehdoton tähti oli joku puolalainen pelaaja, jota komppasi hyvin toinen vierasperäistä nimeä kantava peluri. Pakkasta Zell am Seen pimenevässä illassa oli useampi aste. Hauskana asiana muistan tuomarin todella heikon luistelutaidon. Muistan myös katselleeni ja miettineeni, että kiekkostadionin vieressä olleen kylpylän sisällä lämpimässä olisi ollut kiva olla.
Internetin avulla tulin siihen päätelmään, että puolalainen peluri oli nimeltään Mieczyzlaw Jaskierski ja toinen mieleen painunut kiekkotaituri Zdenek Vanek. Ek Zeller voitti muuten tuon kauden päätteeksi Nationalligan ja juhlissa saattoi hyvinkin olla mukana, lastenrattaissa kenties, muuan Thomas Vanek.
"Vanekin johdolla"
Nimi Vanek ei suoranaisesti viittaa Itävaltaan. Nykyisin Buffalossa kiekkoja maalin mättävä Thomas Vanek on Itävallan paras jääkiekkoilija, ehdoton johtotähti. Thomaksen vanhemmat muuttivat isän töiden perässä vuonna 1982 Tshekkoslovakiasta Itävaltaan, jossa Thomas syntyi pari vuotta myöhemmin. Isän edustamat seurat olivat näkemäni ottelun joukkueet eli EK Zeller Eisbären ja Graz.
Juhani "Juuso" Wahlsten oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka olivat tekemisissä itävaltalaisen kiekkoilun kanssa. Juuso on Itävallan mestari vuosimallia 1970 klagenfurthilaisen KAC:n riveistä. Jo tuolloin Juuso törmäsi samaan kysymykseen kuin minä noin 35 vuotta myöhemmin. Mikä on itävaltalaisen kiekkoilun taso?
"Sama paikka, eri aika"
Itse seisoin sen samaisen kylpylän, josta jo tuossa mainitsin, sisäpuolella vuonna 2005. Katselin kiekkoareenan suuntaan ja totesin mielessäni itävaltalaisen kiekkoilun menneen eteenpäin ainakin jossain määrin. Ulkokaukalo oli saanut ympärilleen modernin hallin ja kaukalossa käynnissä olleen pelin tuomari osasi luistella. Luultavimmin Jaskierskikin oli vaihtanut maisemaa.
Itävallassa alppihiihdolla on todella vankat ja pitkät perinteet. Michaela Dorfmeister, Hermann Maier tai Franz Klammer, vain muutaman mainitakseni, ovat kaikki olleet aikanaan lajinsa ehdotonta maailmanhuippua. Olen todennut joskus leikkisästi, että siinä vaiheessa kun Alpit poistetaan Itävallasta, niin kiekkoilu voi saada suurempaa jalansijaa.
"Ulkomaalaisten varjossa"
Jääkiekkoa on Itävallassa pelattu jo pitkään. Thomas Vanek on esimerkki siitä, että kyllä itävaltalainenkin pelaaja voi maailmanhuipulle nousta. Materiaalin kapeus kärkipelaajien kohdalla on merkittävä asia mietittäessä Itävallan kiekkoilun tasoa. Omien tähtien syntymistä ei myöskään auta se tosiasia, että ulkomaalaispelaajia seuroissa on todella paljon.
Ulkomaalaisten myötä toki moni asia on mennyt Itävallan kiekkoilussa myös eteenpäin. Pääsarjan taso on ihan kelvollinen. Eivät erot isompien maiden sarjoihin kovin suuria ole. Joukkueiden kärkiviisikot pärjäisivät ihan hyvin paremmissakin sarjoissa. Näin asian näki ja koki Wahlstenin Juusokin jo 1970-luvulla.
"Ilman Hardya pulassa"
Siirryin itse Salzburgiin 2005. Onnekseni samaan aikaan seuraan tuli valmentajaksi ruotsalainen Hardy Nilsson, joka minut seuraan halusi. Ilman Hardyn läsnäoloa olisin luultavimmin saanut vaihtaa maisemaa jo ennen joulua. Ulkomaalaispelaajiin kohdistuu aina ja kaikkialla tietyt erityisodotukset.
Verkko jos ei heilu, niin kilometritehtaalle käy kiekkomiehen tie. Näin se kiekkoilussa menee. Oma sopimukseni päättyi maan mestaruuteen 2007. Suurin hyvän olon tunne kohdalleni tuli siitä, että pelikaverit ja osa yleisöäkin oppivat ymmärtämään erilaisten roolien tärkeyden joukkueessa. Jonkun on tapettava jäähyt ja ylivoimalla seistävä maalin edessä iskuja ottamassa. Onnistuin melko hyvin noissa asioissa, vaikka ulkomaalaispelaaja olinkin, ja lopussa kiitos seisoi.
Koen olevani etuoikeutettu saadessani liittyä samaan kastiin kuin legendaarinen kiekkomies Juuso Wahlsten. Olemme molemmat Itävallan mestareita. Ei sinällään mikään ihmeempi meriitti, mutta jotain eksoottista kuitenkin.
"Loppukevennys"
Miltä kuulostaisi jos muutama tunti ennen Tappara-Lukko-pelin alkua ilmoitettaisiin, että peli on peruttu? Kirjoituksen alkupuolella mainitsin ottelun, jossa vierailijana oli Graz. Samaiseen kaupunkiin olimme lähdössä Salzburgista pelaamaan, kun joukkueenjohtajamme saapui juosten paikalle. "Jungs, kein Spiel heute Abend!" Eihän sitä ollut uskoa, mutta totta se oli. Graz oli luovuttanut pelin loukkaantumisiin ja flunssa-aaltoon vedoten. Joukkueen valmentajan mielestä oli parempi luovuttaa kuin hävitä peli selvin numeroin! Nur in Österreich..
Juha Lind
Onko jokin asia tai tapahtuma, mitä haluaisit Juhan käsittelevän blogissaan. Klikkaa alla olevaa linkkiä ja täytä lomake. Juha valitsee yleisön toiveista muutaman, joihin palaa tulevissa blogeissaan.