Harjoittelutaukoa pidin keväällä 2010 kuusi kuukautta. Samana keväänä tulin raskaaksi. Harjoitukset jatkuivat pitkän tauon jälkeen maha pystyssä kevyellä tasolla, mitä jatkoin synnytykseen asti. Tosin viimeisien kuukausien lenkit olivat lähinnä maisemien katselua ja sauvojen ulkoiluttamista hiljaa kävellen.

Elämäni hienoin asia tapahtui melkein vuosi sitten marraskuussa, kun saimme ihanan, pienen tytön. Vauva-arjen keskellä lähdin mahdollisimman nopeasti ladulle hiihtelemään ja pikkuhiljaa treenaamaan. Viime keväänä 2011 ehdin jo hiihtää muutamia kisoja.

Nyt olen sitten päässyt vihdoin toukokuusta asti treenaamaan ammattimaisesti, tavoitteena edelleen nousta maajoukkueeseen ja tulevaisuudessa arvokisoihin. Olen leireillyt perheen kanssa viikon verran kerran kuussa, ja muuten nauttinut treenaamisesta kotimaisemissa.

Lumituntumaa olen saanut jo kahdelta Vuokatin leiriltä, kesäkuussa ja syyskuussa, ja tarkoituksena on mennä vielä viikoksi Vuokatin maisemiin lokakuun loppupuolella. Sen jälkeen onkin vuorossa lumileiri Levillä marraskuussa,minkä aikana sitten kisakausikin pyörähtää käyntiin. Odotan todella innolla jo Levin lumille pääsyä, koska viime vuoden lumileiri jäi elämän suurien mullistusten vuoksi väliin.

Treenit ovat sujuneet tähän asti hyvin, ja kaikki näyttää siltä, että olen toipunut tuosta ylirasitustilastakin. Olen nauttinut treenaamisesta viime aikoina erittäin paljon. Lapsen tulo perheeseen on tuonut minulle paljon rentoutta harjoitteluun ja kaikkeen tekemiseen. Myös vaikeat ajat urheilu-uralla ovat opettaneet, että silloin kun on terve ja saa tehdä asioita, joista tykkää niin voi olla todella onnellinen. Minulta on usein kysytty, miten jaksan vielä yrittää jatkaa kilpailu-uraa niin monen vaikean vuoden jälkeen... vastaukseni on, että minulla on edelleen todella kova intohimo harjoitella ja kilpailla. Haluan nähdä pystynkö vielä kaikki mullistusten jälkeen nousemaan huipulle ja mihin asti rahkeeni riittävät.

Yleensä syksyn pimeys saa minut hieman alakuloiseksi, koska on niin synkkää ja utuista.Tämä syksy on kuitenkin kulunut valoisammissa merkeissä, koska aina kun tulen lenkiltä kotiin, on minua siellä odottamassa elämäni kirkkain aurinko, joka hymyilee onnellisesti. Meillä siis myös syyspäivät kuluvat päivänpaisteen merkeissä. :)