Minun piti myös hieman keventää ohjelmaa ennen ja jälkeen sunnuntaista lepopäivää, koska tunsin oloni väsyneeksi ja hieman flunssaiseksi. Siksi myös minulta jäi väliin toinen kova tehoharjoitus. Ratkaisu oli kuitenkin oikea, sillä flunssa ei iskenyt päälle. Huilaamisen jälkeen sainkin hyviä harjoituksia. Itse en käynyt loppuleiristä flunssan oireiden jälkeen ylhäällä hiihtämässä vaan keskityin hyvään kuivanmaan harjoitteluun, joka varmasti oli omalta osaltani oikea ratkaisu.
Keskiviikkona iski kolmas ongelma. Aamupäivän treeni tuntui tosi hyvältä ja helpolta ja ajattelinkin olevani jo täysin kunnossa pienistä flunssan oireista. Tuli iltapäivän treenin aika. Tarkoituksenamme oli tehdä nopeusvoimavetoja. Kuudennen vedon jälkeen totesin jättäväni treenin siihen ja hiihtäväni lopun aivan hiljaa, sillä mahassani pyöri eikä oloni ollut kovin hyvä. Kämpille päästyäni en meinannut päästä suihkusta pois ja kömmin suoraan sänkyyn. Hetken päästä lounas tulikin ylös ja kuume nousi. Kauhussani ajattelin seuraavan päivän matkustamista.
Kolmen tunnin yö unien jälkeen sekä kahden voi leivän turvin selvisin takaisin kotiin. Matkustaminen oli elämäni hirvein kokemus. Toki matkustuspäivänä ruoka pysyi jo sisällä, mutta olo oli välillä huono vähäisen unien ja energian saannin jälkeen.
Leirillä levätessäni ehdin selailla kalenteriani ja tarkastella matkustusaikatauluja. Seuraava leirimme alkaa 14. lokakuuta, minkä jälkeen olisi heti Suomi Cup -kisat Vuokatissa, jonka jälkeen siirtyisin lapin lumille. Lumien jälkeen alkaakin maailman cup kiertue. Huvikseni laskin, että alustavan suunnitelman mukaan ehtisin oleen kotona reilut parikymmentä päivää ennen joulua, jos suunnitelmat menevät niin kuin ajattelin. Tämän takia aloin leirillä listaamaan kenelle pitää ostaa joululahjat ja kenelle pitää lähettää joulukortit. Eletäänhän toki jo syyskuun viimeistä päivää..
Krista