Naisten karsinta ei tuonut mukanaan paljon yllätyksiä. Kukaan kärkinaisista tai ennakkosuosikeista ei alisuoriutunut ja karsiutunut. Timanttiliigan jo käytännössä voittanut Christina Obergföll halusi selvästi vähän ravistella muita ja näyttää, kuka tällä hetkellä määrää heittopaikalla. Obergföllin ensimmäinen heitto oli kova, eikä kukaan päässyt sen lähelle.
Finaalia ajatellen löytyy useampia suosikkeja ja mitaliehdokkaita. Toinen, joka heitti hyvin karsinnassa, oli erittäin hyvin rullaavalla vauhdilla heittävä Etelä-Afrikan Sunette Viljoen. Viljoen osoitti, että muutama viikko sitten Universiaadeissa heitetty 66 m ei ollut sattuma.
Barbora Spotakova heitti perusheiton eikä kuulemma viihtynyt kuumassa säässä, mutta piristyy varmaan perjantai-illan finaalissa. Spotakova on ollut takuuvarma arvokisafinaaleissa vuodesta 2006 lähtien. Mikäli nostaisin esille vielä yhden heittäjän, jonka tekeminen heittopaikalla oli vakuuttava, niin se olisi Saksan Katharina Molitor, joka muuten kakkoslajissaan pelaa lentopalloa keskipelaajana Bundesliigassa. Molitor on tänä vuonna selvästi nostanut tasoaan ja heittänyt yli 63m monessa kisassa. Noustakseen mitalitaisteluun hänen on kuitenkin heitettävä oman ennätyksensä.
Karsinnan tuloksia tarkistamalla koko totuus ei välttämättä kuitenkaan selviä, kuten esim. Maria Abakumovan kohdalla. Abakumova päätti jostain syystä (teipattu nilkka) heittää karsintaheittonsa pelkällä puolivauhdilla tai ns. ristiaskelvauhdilla. Ensimmäisellä heitolla hän ei saanut rajaa rikki, mutta toisella tuli 62 m.
Heittopaikka tuntuu olevan kunnossa, kuten myös tytöt, joten finaalista tulee varmaan hyvätasoinen. Voittoon tarvitaan vähintään Obergföllin tämän päivän mittainen heitto. En usko, että kukaan muu kuin Spotakova tai Abakumova pystyvät sellaisiin heittoihin Obergföllin lisäksi.
Ensimmäinen kierros saattaa olla aika ratkaiseva, kuten myös heittojärjestys. Kaksi vuotta sitten Steffi Nerius pääsi MM-finaalissa heittämään ensimmäisenä ja pisti taululle 67,30, joka silloin säikähdytti muut sen verran, että varsinkin Abakumova (joka oli heittänyt 68,92 karsinnassa) sai tekniikkansa sen jälkeen aivan sekaisin. Kovista nimistä Obergföll pääsee ensimmäisenä halkaisemaan kentän – katsotaan, ottaako hän myös ensimmäisen arvokisakultansa huomenna.
Odotukset olivat korkeammalla
Niin, sitten se miesten karsinta. Odotukset olivat ennen karsintaa korkeammalla, kuin mitä ne olivat kuukausi sitten. Valmistautumisleiri oli onnistunut ja odotukset nousivat luonnollisesti sen mukana. Ainahan toivoo, että omat urheilijat (suomalaiset) pärjäisivät ja onnistuisivat ja pettymys on suuri, kun niin ei tapahdu. Minäkin olin lopputulokseen pettynyt, en tosin urheilijoihin vaan siihen, että ”nyt kävi näin”. En väitä, että pojat heittivät hyvin, mutta eivät he täysin epäonnistuneetkaan. Kaikki heittivät oikeastaan tämän kesän perustasonsa mukaisesti.
Valitettava tosiasia on se, että ”normaali taso” ei vaan MM-kisojen karsinnassa tällä kertaa riittänyt finaaliin asti, muuta kun yhden urheilijan kohdalla. Tällä kertaa finaaliin pääsy olisi vaatinut hyvää onnistumista; sitä ei kuitenkaan tullut ja lopputulos oli sen mukainen. Sitten voi tietysti jossitella, olisiko pitänyt olla ”realistisemmat odotukset”, mutta toisaalta jokainen urheilija lähtee hakemaan kesän parasta tulosta, kun on päässyt arvokisoihin. Onhan itsestään selvä asia, että lähtökohtana pitää olla usko siihen, että siellä onnistuu. Miksi muuten kannattaisi lähteä kisoihin? Arvokisa on kisa, johon jokainen urheilija tähtää ja joka on jokaisen urheilijan mielessä jo siinä vaiheessa, kun uusi harjoituskausi alkaa - siinä on kauden päätavoite.
Keihäänheiton tilanne herättää varmasti syksyn aikana aikamoista keskustelua, syystäkin. Miksi keihäänheittäjien normitaso (yleisesti ottaen, poikkeuksiakin löytyy) on huomattavasti huonompi kuin edeltävinä vuosina? Kauden jälkeen on aikaa kunnolla analysoida tilannetta ja sitä, miksi liian monen urheilijan kohdalla kävi niin, että kausi oli kaikkea muuta, kuin mitä harjoituskausi antoi odottaa. Lauantaina Antti Ruuskanen heittää keihäsfinaalissa, joten pidetään peukkuja hänelle! Viimeiseen heittoon on uskottava, että siitä tulee hyvä. Mahdollisuudet siihen ovat aina olemassa.