Kuinka tärkeitä nämä junioreiden mestaruuskilpailut sitten ovat? Mitä menestyminen junioreiden arvokisoissa merkitsee verrattuna mahdolliseen tulevaan menestymiseen aikuisten arvokisoissa? Kuinka vaikeata on voittaa mitali junnujen arvokilpailuissa verrattuna aikuisten kisoihin?

Jos tutkimme tilastoja niin seuraavat suomalaiset yleisurheilijat ovat voittaneet arvokisamitalin 2000-luvulla: Harju, Parviainen, Holmén, Koivula-Kruger, Ingberg, Pitkämäki, Evilä, Keskitalo ja Karjalainen. Jos sitten katsomme miten nämä menestyivät aikanaan 19-vuotiaitten arvokisoissa niin voimme ensiksikin todeta että kaikki muut paitsi Holmén olivat niissä mukana. Parviainen, Harju, Karjalainen, Koivula-Kruger ja Ingberg voittivat mitaleita ja muut sijoittuivat sijoille 5-10. Holmén siis poislukien niin kaikki kärkikymmenikössä.

Tämä ei tietenkään ole mikään syvätieteellinen tutkimus mutta trendi on selvä. Melkein kaikki suomalaiset yleisurheilijat, jotka viimeisten kymmenen vuoden aikana ovat voittaneet arvokisamitalin aikuisten sarjassa, ovat joko voittaneet mitalin tai ainakin olleet mukana loppukilpailussa 19-vuotiaiden vastaavissa kisoissa.

Jos katsoo tilastoja vastaavalla tavalla kansainvälisesti, niin trendi on melko samankaltainen. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta ne jotka aikuisina menestyvät, ovat yleensä olleet hyvällä kansainvälisellä tasolla jo junioreina.

Miksi sitten en tee vastaavaa vertailua 17-vuotiaiden mestaruuskilpailujen suhteen? Niitä kilpailuja on järjestetty vasta noin kymmenen vuotta ja sen ikäisistä urheilijoista puhuminen on epävarmempaa. Ensimmäiset EM-kilpailut 23-vuotiaille järjestettiin vuonna 1997 Turussa. Tämän vuoden vastaavat kilpailut Tshekin Ostravassa osoittivat, että siinä iässä moni urheilija, ja erityisesti mitalisti, tekee jo maailmanluokan tuloksen jolla EM- ja MM-kisoissa sekä olympialaisissa saavutetaan loppukilpailupaikkoja.

Joten huipuille näitä 23-vuotiaitten EM-kisoja ei ehkä tarvita, mutta jos miettii eurooppalaisia nuoria yleisurheilijoita laajemmin, niin kisat täyttävät kyllä paikkansa.

Jos palaamme niihin suomalaisiin yleisurheilijoihin jotka ovat voittaneet arvokisamitalin 2000-luvulla, olivat useimmat heistä saavuttaneet kansainvälisen tason 23-vuotiaina. Tämäkin on kansainvälinen trendi, urheilijat kehittyvät isoin harppauksin 19-vuotiaista 23-vuotiaisiin ja ovat silloin valmiita kamppailemaan loppukilpailupaikoista ja mitaleista myös aikuisten arvokisoissa.

Suurin ero tämän päivän tilanteen ja sen ajan, kun me vuosina 1974-81 syntyneet juniorit kehityimme kansainväliselle tasolle, välillä on se että meille oli siihen aikaan itsestään selvää että panostamme urheiluun täysillä ja yritämme katsoa miten pitkälle voimme päästä. Tänä päivänä ei valitettavasti enää ole yhtä itsestään selvää että nuoret panostavat yhtä paljon urheiluun. Ja Suomihan ei olekaan enää menestynyt yhtä hyvin nuorten arvokisoissa kuin aikaisemmin.

Tänä päivänä urheilijat Suomessa lopettavat helpommin kuin aikaisemmin, ja kun he sen tekevät niin tämä tapahtuu myös yhä nuoremmassa iässä. Tämä samalla kun kansainvälisellä huipulla löytyy urheilijoita jotka voittavat mitaleja vielä 35-40-vuotiaina.

Miten sitten saamme nuoria urheilijoita panostamaan urheiluun? Miten urheilusta tehtäisiin tarpeeksi vetovoimainen että nuoret haluaisivat panostaa siihen tämän päivän yhteiskunnassa, jossa heitä houkutellaan joka suuntaan?

Tiedän että urheilun muutosryhmä on pohtinut näitä asioita paljon. Tiedän myös, että ryhmä pitää tätä kysymystä tärkeänä, mikäli haluamme suomalaisia mitaleita tulevaisuudessakin niin yleisurheilusta kuin muistakin urheilulajeista.

Lupaavana urheilijana voit saavuttaa mitalin nuorten arvokisoissa, jos teet perusasiat oikein. Mutta jotta aikuisten arvokisoissa menestyy, niin vaaditaan että ihan kaikki tehdään oikein. Siinä ei ole kompromisseille sijaa.

Ei tietenkään aina ole helppoa laittaa urheilua etusijalle elämässä, mutta toivon että voimme auttaa tämän päivän lupaavia nuoria niin, että he pystyvät antamaan urheilulle mahdollisuuden.

Minä en kadu että minä valitsin urheilun.

Niille jotka ovat valmiita panostamaan kunnolla, on luotava vaadittavat edellytykset.

Olemme tänä päivän Suomessa kaukana jäljessä monia muita maita sekä edellytysten, harjoitusolosuhteitten että huollon suhteen.

Toivon että urheilun muutosryhmällä on rohkeutta tehdä isompiakin muutoksia suomalaisessa urheilussa. Sitä nimittäin vaaditaan jos haluamme olla mukana huipulla.

Riippumatta siitä, puhummeko juniori- tai aikuisurheilusta.

Mikaela Ingberg