Suomen kesäkausi lähti tosissaan käyntiin sunnuntaisten Tampereen Eliittikisojen myötä. Olen itse saanut olla paikalla seuraamassa viime viikkojen Tähtikisoja Espoossa ja Lahdessa. Olin Tampereella ”EM-2012-roudarina”, joten en ehtinyt koko ajan istua katsomossa, mutta sain kumminkin jonkinlaisen käsityksen myös kentän tapahtumista.
Ei ole mitään hienompaa, kuin huomata ensimmäisten kilpailujen jälkeen, että kaikki toimii enemmän tai vähemmän niin kuin oli tarkoituskin ja saa varmuuden siitä, että on tehnyt oikeita asioita harjoituskaudella. Mutta entä sitten, jos avaus on kaikkea muuta kuin mitä piti? Etenkin tekniikkalajeissa alkukausi voi muodostua piinaksi, jos esim. ajoituksessa on ongelmia.
Kuinka kaiken yhteen loksahtaminen voi olla niin vaikeaa? Eivätkö urheilijat ole treenanneet ja hioneet tekniikkaansa niin, että kaikki on valmista startti-viivalla? Kunpa huippu-urheilu olisikin niin helppoa, että treenataan vain suunnitelman mukaisesti ja sitten painetaan 100:lla kisoissa ja kaikki toimii kuin rasvattu!
Ongelma, tai ehkä pikemminkin haaste, onkin siinä, että niin monet tekijät vaikuttavat huipputuloksen saavuttamiseen. Tunne kropassa voi vaihdella päivästä toiseen; yhtäkkiä kroppa ei vastaakaan samaan harjoitukseen samalla tavalla kuin viikko sitten. Yhtäkkiä vauhdinotto ei ehkä toimikaan samalla tavalla kuin edellisessä harjoituksessa ennen kilpailua.
Yleisurheilussahan myös ulkoiset tekijät vaikuttavat suoritukseen. En istu tässä miettimässä selityksiä sille, miksei joidenkin kausi ole oikein alkanut niin hyvin kuin piti, yritän enemmänkin kuvata sitä, miten monen tekijän on osuttava kohdalleen, jotta huipputuloksia syntyy.
Tokihan sitä pitäisi pystyä työntämään tällaiset ajatukset pois mielestään kun laittaa piikkarit jalkaan, ei sateella tai muulla saisi olla merkitystä, mutta tämä on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Jotkut päivät vain tuntuvat paremmilta heti aamusta, itsevarmuutta löytyy ja silloin tekeekin usein hyviä tuloksia, ulkoisista tekijöistä riippumatta.
Alkukauden tärkeimpiä juttuja on löytää oma mallinsa sille, miten valmistautuu kilpailuihin ja millainen treeni saa virittymään huippusuoritukseen. Sitä täytyy vain kokeilemalla selvittää, mikä toimii parhaiten juuri nyt ja voi olla, että menee tosiaan muutamakin kisa, ennekuin pääsee kunnolla vauhtiin.
Yleisurheiluhan on tulosurheilua, joten kuuluu asiaan nostaa esille hyviä tuloksia ja etenkin juuri nyt lupaavia kauden avaustuloksia. Monet varmasti ajattelevat etteivät ”perinteiset huippunimet ole saaneet aikaan mitään ihmeellistä vielä tänä kesänä”, mutta ikuisena optimistina sanoisin, että jo nyt meillä on syytä olla tyytyväisiä, vai mitä mieltä olette seuraavasta listasta, muutamia nimiä mainitakseni:
Pikajuoksijat Jonathan Åstrand ja Hannu Hämäläinen tekivät huimat juoksut Tampereella, Karin Storbacka on osoittanut, että viimevuotiset ongelmat ovat takanapäin, kolme kaveria ylitti B-rajan moukarissa, Jere Bergius selvitti B-rajan seipäässä, Tanja Komulainen heitti kiekossa uuden oman ennätyksen ja nuoret lupaavat urheilijat kuten Sanni Utriainen, Ella Räsänen, Kristiina Mäkelä ja Noralotta Neziri ovat rikkoneet ennätyksiä ja näyttäneet tehneensä paljon oikein talven aikana.
Nämä urheilijat eivät kaikki ole tehneet kansainvälisiä huipputuloksia, mutta mielestäni on syytä nostaa hattua kun parhaat urheilijamme pärjäävät hyvin ja tuloksia pitääkin aina verrata heidän aiempaan tulostasoonsa. Minä ainakin odotan innolla mielenkiintoista kesää ja nyt tulevaa viikonloppua, jolloin maajoukkueemme kilpailee joukkue-EM:ssä Turkissa, joissa tavoitteena varmasti on nousu superliigaan. Toivottavasti saamme lisää ilonaiheita!
Mikaela Ingberg