Tero Pitkämäki kuuluu yhä maailman keihäänheittäjien eliittiin, vaikka tulostaso on jo vuosia ollut miinusmerkkinen. Älykäs ja lahjakas urheilija tiedosti tilanteen ja ilmoitti viime syksynä yhdessä valmentajansa kanssa,että harjoitusmetodeja säädetään.

Kaksikko suuntasi keväällä harjoittelumatkansakin uusiin maisemiin Kaliforniaan. Leiriltä tehdyissä jutuista ilmeni, että olosuhteet olivat muuten erinomaiset, mutta keihästä ei voinut juuri heittää. Se johtui siitä, että heittopaikat olivat ala-arvoisessa kunnossa.

Valmentaja Hannu Kankaan haastatteluista sai sellaisen käsityksen, että heittopaikkojen kunto tuli hänelle ikävänä yllätyksenä. Kotisohvalla tulee mieleen, että jos leirin tarkoituksena on nimenomaan heittäminen, moinen mitätön yksityiskohta olisi pitänyt selvittää etukäteen.

Pitkämäen tuloskunto antaa odottaa itseään. Vajaaksi jääneen Amerikan leirin vaikutusta asiantilaan voidaan tuskin sivuuttaa.

Sääolot pilasivat Tampereen Eliittikisojen pituushypyn, joten Tommi Evilän hyppyvire selviää vasta myöhemmin. Pitkämäen Kalifornian reissu tuli kuitenkin mieleen, kun kuunteli Evilän kokemuksista Sierra Nevadan vuoristoleiriltä.

Se oli mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Vuorilla oli ollut niin kylmää ja sateista, ettei siellä voinut hypätä pituutta. Käytän sohvafilosofin asemaa hyväkseni ja kysyn, olisiko valmentajaisä -Juhanin kannattanut googlata 10 päivän sääennuste ja muuttaa suunnitelmia.

Eliittikisojen suurimmat otsikot tehtiin oikeutetusti suomalaisista pikajuoksijoista. Jonathan Åstrand ja Hannu Hämäläinen lähentelevät eurooppalaista kärkeä ja nostavat mitalitoiveita EM-kisoissa Helsingissä ensi vuonna. Pikaviestijoukkueen finaalipaikka näyttää myös realistiselta tavoitteelta.

Pikajuoksun huipulle pääsee vain, jos saa harjoitella ihanteellisissa olosuhteissa ympäri vuoden. Lajivalmentaja Petteri Jouste vei joukkonsa jo toisena talven peräkkäin Teneriffalle, jossa kaikki toimii. Tulokset puhuvat puolestaan.

Jousteen ryhmä koostuu urheilijoista, joiden elämäntilanne antaa mahdollisuuden keskittyä täysillä pikajuoksuun. Antautuminen yhden asian liikkeelle kertoo lujasta luonteesta ja päämäärätietoisuudesta. Lisäpiristystä antaa ryhmässä harjoittelu. Se vaatii yksilöurheilijoilta sopeutumiskykyä, mutta tarjoaa vastikkeeksi vertaistukea – vailla vertaa.

Kari Mänty