Miksi näitä sitten odotan ja näistä nautin niin kovin? Ensimmäinen syy on ajankohta, sillä alkukesä on kelien ja maaston puolesta suunnistajalle nannaa. Kaikkialla on vihreää ja vehreää, muttei kuitenkaan vielä viidakkoa. Kelitkin sille päälle sattuessaan ovat mitä mainioimmat. Ranskan MM-leirillä asuttiin vuoren päällä ja maisemat olivat vähintäänkin kohtuulliset, höystettynä esteettömällä parvekenäkymällä Mont Blancille.
Ettette tulisi liian kateelliseksi, niin pikanttina yksityiskohtana mainittakoon että kesäkuun ekana päivänä vuorelle satoi 20-30cm lunta! Mulla sattui aika pulla, sillä olin flunssassa ja lumikin suli kiireellä pois.
Toinen tärkeä juttu nautinnon kannalta on turhan jännityksen puuttuminen. Kisoja toki juostaan ja näyttöjä annetaan, mutta siitä huolimatta saa keskittyä olennaiseen eli suunnistamiseen, siinä kehittymiseen ja treenaamiseen. Tärkeimpien kisajaksojen (MM-kisat, MC-kisat ym. isot karkelot) aikana lunkisti ottaminen ja nauttiminen ei ole enää niin luontevaa ja osa urheilunautinnoista hukkuu deadlinen (=MM-finaali) odottamiseen ja sen jännittämiseen. Lopuksi on hyvä muistaa, ettei ne MM-kisatkaan ole mitään kaaosta tai tuskaa pelkästään – se pieni lisäjännitys pitää vaan kärsiä ja nauttia arvokkaan hetken tuottamasta kutinasta mahanpohjassa.
SM-sprintissä mulla oli aika hyvä kulku päällä flunssasta huolimatta, mutta kaksi pöljää virhettä valutti sijoituksen 9:nneksi – tosin vain 26s keulasta. Tuo kisa toimi mulla harjoitteena Nordic Orienteering Touria varten, jolla pitää olla valmis useisiinkin sprinttistartteihin saman päivän aikana. Näyttäisi sille, että äijä on vauhdin puolesta hyvin valmis myös sprinttiin ja enää tarvitsee vain vähän tarkentaa sprinttitekniikkaa.
Sprinttiä seuraavana päivänä pyysin Minnaa loihtimaan 12km:n radan viime vuoden SM-pitkän kartalle Karjaalla. Minnalla tuli ilmeisesti klassinen mittakaavavirhe, sillä treenin lopuksi Polarin GPS näytti juostuksi matkaksi 20,5km…eli rata olikin 18,3km linnuntietä. Mutta tämä oli vain hyvä juttu, sillä tuollaista suunnistus on parhaimmillaan – pitkiä välejä hienossa maastossa, hyvällä kartalla ja hyvällä draivilla. Tällaisten sessioiden jälkeen eivät tulossa olevat karkelotkaan niin kovin jännitä ja nyt alkaakin Jukolan ja NORT:in odottaminen mukavissa tunnelmissa. Hyvää kesän alkua kaikille metsäneläimille – Jukola on jo ihan hollilla!
Pasi Ikonen