Sunnuntaina päivällä aika moni suomalainen ei uskaltanut uskoa maailmanmestaruuteen, koska oli todistanut niin monta epäonnistumista. Tämä kuvastaa hyvin myös suomalaisille niin tuttua pessimismiä. Auttoiko tämä voitto suomalaisten ajattelutavan muutokseen? Todennäköisesti, mutta kyllä niitä voittoja tarvitaan vielä paljon lisää, että kaikki suomalaiset ymmärtävät että finaaliin kun pääsee voi aina voittaa!
Tekstissä Leijonia ihannoidaan metaforalla ”Leijonan sydän”, joka lisää kohteeseen sankarillisen arvottavan leiman. Lisäksi kirjoittajan oma huippu-urheilijan asema ei tekstissä yksin tue yleistä väitettä kansalaisten ja urheilijoiden pelkojen erosta.
”Leijonan sydän” ei ainoastaan kuvaa voitontahtoa, vaan ihannoi Leijonia sankarillisena ja periksiantamattomana toimijana. Kyse on sanavalinnan lisäämästä arvottavasta leimasta, ei pelkästä tunnepitoisuudesta.
”Leijonan sydän ei vain suostu häviämään! ”
Kirjoittajan oma asema huippu-urheilijana esitetään perusteeksi laajalle vertailulle kansalaisten ja urheilijoiden pelkojen välillä. Tekstin perusteella henkilökohtainen asema ei kuitenkaan itsessään kanna näin yleistä ryhmiä koskevaa johtopäätöstä; havainto on siksi täsmällisesti rajattua perustetta laajempi.
”sen verran voin sanoa huippu-urheilijana, että enemmän ne kansalaiset sitä pelkää kuin itse urheilijat. ”