Tosiasiassa olisin itsekin halunnut kilpailla, mutta en pystynyt. Akillesjänteeni on vihoitellut jo pari kuukautta ja häirinnyt harjoitteluani. Lisäksi olen sairastanut monta sitkeää flunssaa, joten harjoitustaustani ei ole tällä hetkellä sama kuin vaikka viime vuonna. Mutta! En ole antanut synkkyydelle valtaa. MM-kilpailuihin on yli kolme kuukautta aikaa. Siinä ajassa ehtii nousta huippukuntoon, jos tekee asiat oikein. Ja jos oikein yltiöpositiiviseksi rupeaisi, heikosta alkukaudesta voi jopa olla hyötyä. Huippukunto ei ainakaan lyö läpi liian aikaisin eikä liiallinen kilpaileminen vie kilpailunälkää. Tällä hetkellä olenkin toiveikas, sillä jalkani on viime aikoina tuntunut normaalilta.
Ensi viikonloppuna aion osallistua Tampereen Pyrinnön väreissä Ruotsissa järjestettävään Tiomila-viestiin. Se on joka keväinen odotuksen ja ilon aihe, sillä suurissa seuraviesteissä on mahtavaa juosta. Viime kesänä voitimme Venlojen viestin, mutta Tiomilassa emme ole minun aikanani pärjänneet. Mietimmekin talven aikana naisten kanssa, mistä tappiomme ovat johtuneet ja työstimme asioita siihen suuntaan, että asia tulee korjaantumaan. Kohta nähdään, miten meidän käy.
Suoraan Tiomilasta suuntaan matkani Ranskaan kuukauden mittaiselle korkeanpaikan leirille. Tavoitteena on harjoitella MM-kisojen tyyppimaastoissa, hyötyä korkean ilmanalan aiheuttamasta raskaan tuntuisesta harjoittelusta ja nauttia ranskalaisesta leppoisasta elämänmenosta. Tuota leiriä silmällä pitäen olen yrittänyt kaikkeni, että voisin siellä aloittaa täysipainoisen harjoittelun ilman ongelmia. Olen aikani kuluksi kuitenkin leikitellyt ajatuksilla, kuinka leiri tulee etenemään.
Skenaario 1
Akillesjänteeni on moitteeton. Ensimmäisen viikon otan kevyesti totutellen korkeaan ilmanalaan ja uusiin ärsykkeisiin. Seuraavat pari viikkoa alan lyömään kunnolla treeniä koneistoon. Muutamat paikalliset kilpailut virkistävät perusharjoittelusapluunaa. Juoksu tuntuu päivä päivältä paremmalta, mäet nousevat aina vain paremmin, suunnistukseen löytyy itselleni sopiva rytmi. Elämä luistaa.
Skenaario 2
Akillesjänteeni kipeytyy tai kohtaan muita ongelmia. Vuokraan pyörän ja uskottelen itselleni, että kaikki on vielä mahdollista. Päivät kuluu, kokeilen juoksua, mutta vaiva ei ole hävinnyt. Tulen maitojunalla kotiin ja käytän aikani ja rahani löytääkseni parhaan mahdollisen hoitajan ja hoitomuodon. Teen korvaavaa harjoittelua joskus jopa hampaat irvessä. Vaiva joko talttuu tai sitten annan periksi ja siirrän tavoitteitani eteenpäin.
Skenaario 3
Akillesjänne kipeytyy tai kohtaan muita ongelmia. Laskeudun alas vuoristosta. Löydän itseni maistelemasta viinejä viinitiloilta, ihastelemasta ihastuttavia kaupunkeja ja puistoja sekä haistelemasta välimeren lempeitä tuulia. Siirrän urheilun vähäksi aikaa syrjään ja palaan sen pariin vasta, kun olen siihen valmis.
No, nämä olivat vähän kärjistettyjä skenaarioita, mutta lähden kuitenkin tuota ykköstä havittelemaan.
Anni-Maija Fincke