Näissä osakilpailuissa on kärkikahinoissa mukana toki samoja tuttuja hiihtäjiä, jotka menestyivät MM-mittelöissäkin, mutta samalla se avaa näyttömahdollisuudet myös mahdollisuudet muille. Varsinkin sellaisille hiihtäjille, jotka eivät alkukaudesta niin hyvin ole menestyneet.
Yhtenä tällaisena tämän viikonlopun esimerkkinä voi pitää muun muassa Lehtosen Laria, joka hiihti Lahdessa yhdistelmäkisassa 18:nneksi. Tämä oli Larille hänen kauden paras sijoituksensa maailmancupissa.
Kuluvan viikon ja kauden päättävän maailmancupin finaalit ovat poikkeuksellisia muista kauden toureista, sillä päätöskisassa kilpailijoiden lukumäärä on rajattu kokonaiscupin sijoitusten perusteella. Tällä on haluttu varmistaa se, että mahdollisimman moni parhaista hiihtäjistä on paikalla. Mielestäni viime vuodet, jolloin tätä kilpailumuotoa on toteutettu, ovat osoittaneet sen puoltavansa paikkansa. Ainakin paremmin verrattuna siihen aikaan, kun viimeinen maailmancupin viikonloppu hiihdettiin normaalilla systeemillä. Silloin sitä saattoi pitää enempi tai vähempi erilaisin keinoin tapahtuvana lumen sulatteluna. Niin hiihtäjät kuin huoltojoukotkin keskittyivät tuolloin enemmän kisakauden päättämiseen kuin menestymiseen.
Suomalaisnaisista maailmancupin finaaleihin lähtee iso liuta hiihtäjiä: Aino-Kaisa Saarinen, Krista Lähteenmäki, Riikka Sarasoja, Pirjo Muranen, Anne Kyllönen ja Kerttu Niskanen. Heistä Pirjo hiihtää ainoastaan Tukholman sprintin. Lisääkin olisi mahtunut joukkueeseen, mutta Riitta-Liisa Roponen päätti jäädä pois. Päätösviikonloppu ei kuitenkaan todennäköisesti vaikuta hänen maailmancupin kokonaissijoitukseen minkään vertaa, vaan Ritu pysynee 12. sijalla.
Suomalaisista maailmancupissa parhaiten sijoittunut on Aino-Kaisa ja kenties koko viikonlopun suurin odotusarvo löytyy siitä, onnistuuko Aikku nousemaan podiumille. Ainakin hänellä on kova halu metsästää sitä loppuun asti, ja Aikun tuntien se on hyvin mahdollista. Hänellä on aina kova tahtotila ja loppupeleissä niitä hiihtäjiä, jotka tosissaan hakevat menestystä on aika vähän. Keskiviikon Tukholma kaupunki sprintti ja perjantain Falunin prologi ovat ennakkoon hänen parhaat kisamatkansa.
Aino-Kaisa on maailmancupissa yhdeksäntenä ja keulapäässä piste-erot ovat sen verran suuria, että realistinen parannus kokonaistuloksissa on korkeintaan yksi sija. Astrid Jacobsen on häntä 39 pistettä edellä, kun taas seitsemäntenä oleva Charlotte Kalla on jo 339 pisteen karkumatkalla Saariseen nähden.
Krista Lähteenmäki on myös hyvin sijoittuneena kokonaiscupissa. Yhdettätoista sijaa voidaan pitää erinomaisena suorituksena ottaen huomioon Kristan iän ja edellisvuoden maailmancupin sijoitukset.
Miehiä finaaleissa Suomen joukkueesta on kolme, Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi ja Matias Strandvall. Kolmikon suurimmat tavoitteet löytyvät siitä, pystyvätkö Matti ja Musti säilyttämään viikonlopun aikana normaalimatkojen ja Matu sprintin kuuman ryhmän paikkansa.
Maailmancupin kokonaiskisan voitot on jaettu jo ennen finaaleja, sillä Justyna Kowalczyk ja Dario Cologna ovat selviä ykkösiä. Myös muut kärkisijat ovat todennäköisesti kaikilta osin selvät, joten niissäkään ei ole mitään jännittämistä. Tosin miehissä tilanne on hieman tiukempi kuin naisissa. Vaikka suuria jännityskohteita ei olekaan, Falunin finaaliviikonloppua kannattaa kuitenkin seurata. Finaaleissa voidaan nähdä melkoisia yllätyksiäkin ja mikäs on sen mukavampaa, kun joku ilmaantuu keulapäähän aivan puskista.