Vöyrillä saatiin hiihtää poikkeuksellisin hyvissä olosuhteissa. Viime vuosina usein tammikuun SM-hiihtoja on vaivannut lumenvähyys tai pakkanen, mutta tällä kertaa lunta oli paljon ja lämpötila oli sopiva sekä hiihtäjille että runsaslukuiselle katsojamäärälle.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielenkiintoinen ja siellä oli hyviä kamppailuja kärkisijoista. Kahden hiihtäjät suoritukset nousivat ylitse muiden. Riitta-Liisa Roposen ja Juha Lallukan ylivoimaisuus lupaa hyvää MM-kisoja ajatellen.

Riitta-Liisan hiihdossa erityisesti silmääni pisti vuorohiihdon tempo ja tasatyönnön voimakkuus. Näyttää siltä, että Ritu on silminnähden saanut parannettua tasatyöntöä entisestään. Molempien hiihdettyjen matkojen suoritusten perusteella hänelle voi odottaa MM-kisoista tähän mennessä uran parhaita tuloksia.

Juha Lallukasta on tämän kauden suoritusten perusteella nousemassa yksi joukkueen runkohiihtäjistä normaalimatkoille nimenomaan vapaan hiihdossa. Nyt voi vain toivoa, että molemmat pysyvät terveinä ja säästyvät haavereilta ennen MM-kisojen alkua.

Muista suorituksista jäi mieleen oman valmennettavani Pirjo Murasen hiihdot, jotka ovat nousujohteisesti menneet koko ajan parempaan suuntaan. Näyttääkin siltä, että Pirjo on pääsemässä kahden vuoden takaiselle, Liberecin MM-kisavuoden tasolle.

Ville Nousiaisen, Matti Heikkisen ja Sami Jauhojärven hiihdoissa oli myös tasaisuutta ja viitteitä siitä, että huippukunnon ajoittaminen MM-kisoihin on aikataulussa. Mieskolmikon tavoin myös Aino-Kaisa Saarinen on tänä vuonna poikkeuksellisesti olosuhteiden pakosta rakentanut kuntohuippunsa yhteen kisatapahtumaan. Ensi viikonlopun Rybinskin maailmancupin ja viimeistelyleirin kautta uskonkin sen onnistuvan.

Vöyrin SM-hiihtojen jälkeen valitussa MM-joukkueessa ei minusta varsinaisia yllätyksiä ollut. Toivon mukaan joukkue täydentyy vielä tällä viikolla parilla sprinttihiihtäjällä ja sen jälkeen Suomen joukkueesta löytyy vahva edustus kaikille hiihdettäville matkoille.

Täytyy muistaa, että joukkue vaatii aina tietyn määrän hiihtäjiä. Nyt nimetyssä joukkueessa on sen takia myös hiihtäjiä, jotka eivät ole täyttäneet etukäteen asetettuja kriteereitä.

Nuorten MM-kisojen menestysputki jatkui Suomelta Otepään kisoissa. Krista Lähteenmäen ja Kerttu Niskasen menestys ei välttämättä ole kenellekään yllätys, pikemminkin monet odottivat hallitsevilta mestareilta menestystä.

Sitä vastoin alle 20-vuotiaiden kilpailuissa menestyneet urheilijat ovat aina menestyessään joka kerta toivonpilkahdus siitä, että meille tulee koko ajan uusia, potentiaalisia menestyjiä. Tänä vuonna paras suomalainen alle 20-vuotias oli Perttu Hyvärinen kolmella pronssillaan, kahdella henkilökohtaisella ja yhdellä viestipronssilla. Tietäen, että sekä Iivo Niskanen että Sami Lähdesmäki ovat hiihtäneet vuosittain Pertun kanssa lähes samaa vauhtia, vähän riippuen vuodesta kuka milloinkin on menestynyt, niin meillä on taas muutama lahjakas 20-vuotias hiihtäjä valmiina kokeilemaan siipiensä kantavuutta aikuisten sarjassa.

Kokonaisuutena Suomen nuoret maastohiihtäjät osoittivat omilla suorituksillaan ainakin sen, että nuorten sarjan parhaimpien taso kestää tällä hetkellä hyvin vertailun muiden maiden hiihtäjien kanssa.