Tässä tositarinaan perustuvassa Taistelija-elokuvassa on toisin, vaikka suurin osa ammattinyrkkeilyyn liittyvistä lieveilmiöistä pääsee nytkin esille. Roolisuorituksia on vaikea jakaa pää- ja sivuosiin, koska pääosassa on oikeastaan kahden nyrkkeilijäveljeksen ohella koko yhteen nitoutunut perhe; isä, äiti ja kotona asuvat viisi täysi-ikäistä siskoa.
Parhaasta miessivuosasta palkittiin Christian Bale, joka näyttelee uskottavasti Dick Elundia, perhettä 70- ja 80 –luvulla nyrkeillään leivässä pitänyttä esikoispoikaa.Bale on käynyt harjoittelemassa salilla ja ujuttautuu hienosti Eklundin nahkoihin. Hänestä ei koskaan tullut mestaria, mutta hän pääsee ottelemaan itseään Sugar Ray Leonardia vastaan, ja vaikka Dick hävisi pistein, hänet muistetaan yhä Lowellin helmenä.
Dick sai arvonimensä, koska Sugar Raylle laskettiin ottelussa lukua kahdeksannessa erässä. Nyrkkeilypiireissä väitellään vieläkin, liukastuiko kaikkien aikojen parhaimpiin nyrkkeilijöihin kuuluva mestari vai osuiko Dick niin raskaasti, että hän oikeasti putosi.
Oli, miten oli, se ei > Dickin asemaa Bostonin lähettyvillä sijaitsevassa nuhjuisessakotikaupungissa hälvennä. Dickin ura kääntyy 80–luvun puolessa välissä laskuun ja huumeet astuvat kuvaan. Nyrkkisankarin alamäkeä seurattiin aikoinaan televisiodokumentissa, ja sen tekemistä kuvataan elokuvassakin. Se pysäyttää katsojat miettimään huippu-urheilun monisärmäisyyttä. Dick itse on dokumentin esityshetkellä vankilassa, jonne huumeiden avittama rikoskierre vei hänet vuosiksi.
Vastuu perheen ylläpidosta lankeaa omaa uraansa aloitelleelle kymmenkuntavuotta nuoremmalle velipuolelle Mick Wardille Tomeran äidin asema perheen koossapitävänä voimana vahvistuu entisestään sikoisen alamäen takia. Melissa Leo näyttelee roolin upeasti ja hänet palkittiin Los Angelesin gaalassa parhaasta naissivuosasta. Äiti on häärinyt alusta asti myös nuoremman poikansa Mickin taustalla. Hänen uransa lähtee hyvin liikkeelle. Niukoista oloista > pieneltä paikkakunnalta on kuitenkin vaikea edetä. Dick avustaa ja ohjailee harjoituksia, mutta luisuminen laitapoluille vaikeuttaa Mickin urapolkua.
Koko perhe tarvitsee rahaa elämiseen ja Dick vielä huumeisiinkin. Kaikki ottelutarjoukset hyväksytään ja kitkerä häviö paljon raskaampaa vastustajaa vastaan on lopettaa Mickin koko uran. Hän jää tauolle ja kuvioihin ilmantuu lähibaarin tarjoilijatyttö. Miniä haastaa äidin kilpailemaan asemastaan Mickin elämässä ja henkien taistelu kuvataan elokuvassa yhtä todentuntuisesti kuin kaikki muukin.
Langenneen nyrkkeilijän Dick Eklundin vapautuminen vankilasta luo elämään ja käsikirjoitukseen lisää jännitettä. Maailma on muuttunut kalterien ulkopuolella, eikä Mick ole heti valmis ottamaan velipuoltaan kehäkulmaukseensa.Dickin on vaikea ymmärtää tätäja sortuminen entiseen elämään on lähellä. Dick ryhdistäytyy viime tipassa. Velipojan kulmassa löytyy tilaa lopulta myös hänelle. Voittoja tulee ja koko perhe pääsee matkustamaan MM-otteluun Lontooseen.
Ottelu oli raaka ja tasaväkinen, mutta Dickin oppi pää-vartalo-pää-yhdistelmästä tepsii ja kehätuomari keskeyttää ottelun Mickin hyväksi. Elokuva päättyy koko perheen iloon. WBU-liitto ei kuulu kaikkein arvovaltaisimpiin, mutta maailmanmestaruus turvaa perheen talouden pitkäksi aikaa.
Elämä jatkuu tasapainoisesti edelleen. Elokuvan loppuun on liitetty autenttista kuvaa, kun keski-ikäiset Dick ja Mick iloisesti rupattelevat vanhalla harjoitussalillaan kotikonnuillaan Lowellissa. Mick osti veljesten harjoitussalin nyrkkeilyrahoillaan. He nauttivat elämästään valmentajina ja antavat uusille sukupolville mahdollisuuden yrittää uraa kiristettyjen köysien sisäpuolella.
Hyvän elokuvan tunnistaa siitä, ettei siitä pääse eroon lopputekstien häivyttyä. Taistelija täyttää kaikki hyvän elokuvan tunnusmerkit. Ammattinyrkkeily on kiehtova ja armoton ammatti, joka kätkee monta tarinaa. Vain harvat ja valitut ovat riittävän taitavia ja onnekkaita toteuttamaan unelmansa. Suomestakin löytyy enemmän esimerkkejä pettyneistä kuin menestyneistä nyrkkeilijöistä. Pelkkä lahjakkuus ei riitä vaan tarvitaan pätevät taustavoimat. Pekka Mäki on näyttänyt, että Suomestakin löytyy promoottoriosaamista. Amin Asikaisen ura, pääsy uudelleen EM-otteluun, on siitä hyvä osoitus. Kaikkein kuumin suomalaisnimi on tietysti Robert Helenius. Sarjojen sarjan nyrkkeilijän kannalta on tarkoituksenmukaista harjoittaa ammattiaan saksalaistallissa, jolla on resursseja ja malttia jalostaa hiomatona timanttiaan rauhassa.
Heleniuksen ei tarvitse MickWardin tavoin nousta kehään aina, kun ottelu on saatavilla. Valmentaja Uli Wengerillä on varaa siirtää ottelua, jotta voimaharjoitteluun jää aikaa. Ammattimies näkee, että MM-otteluun pääseminen ja varsinkin sen voittaminen edellyttää lisää ytyä lihaksistoon. Heleniuksen tositarina poikkeaa Taistelija -elokuvan kuvioista monella tapaa. Hän tulee suomalaisesta perusperheestä ja viettää itsekin kehän ulkopuolella rauhaisaa perhe-elämää. Robert toivoo joskus ansaitsevansa kehässä niin paljon rahaa,että voisi palata Porvooseen ja perustaa lasten päiväkodin. Miljöö on hänelle tuttu. Ammattinyrkkeilijä Helenius ansaitsi elantonsa lasten parissa ennen nykyistä uraansa.
Nallekarhumaisen olemuksen sisältä löytyy silti särmää. Amatööriaika ei ollut pelkkää juhlaa. Helenius vaihtoi välillä siniristilipunkin sinikeltaiseen Ruotsin lippuun, koska oli tyytymätön kohteluunsa.Aineksia maailmanmestari Heleniuksesta kertovan elokuvan käsikirjoitukseen alkaa kasaantua!
Kari Mänty