Laiha kokonaistuloksen tuoma tunnelma ei kuitenkaan vähennä yhtään Krista Lähteenmäen erinomaista hiihtosuoritusta. Sitä voi hyvin verrata tähän mennessä parhaimpiin suomalaissuorituksiin, sillä se on yksi niistä. Krista oli yksi positiivisimmista yllätyksistä koko Tourilla. Charlotte Kalla kyllä voitti samanikäisenä koko Tour de Skiin, mutta marginaalit kärjessä ovat kuitenkin pieniä. Minä vuonna pärjää ja minä ei, se näyttää vaihtelevan.
Voittajat, Justyna Kowalczyk ja Dario Cologna, olivat odotettuja molemmissa sarjoissa. He eivät olleet mitenkään häikäiseviä, mutta tasaisia koko ajan. Muillakin hiihtäjillä oli paikkoja iskeä, mutta he eivät pystyneet näitä paikkoja hyödyntämään.
Naisissa isoin yllätys oli mielestäni norjalaisten kokonaispanos. Vaikka joukkueesta puuttuivat Marit Björgen, Kristin Steira ja Vibeke Skofterud, niin silti he menestyivät hyvin. Ja se tapahtui vielä suhteellisen nuorella ja hieman kokemattomalla joukkueella. Pari kolme vuotta sitten näytti siltä, että nämä hiihtäjät nousevat nopeasti lähelle maailman kärkeä ja nyt he tulivat sinne vähän ikään kuin yllättäen.
Muista suomalaisista naishiihtäjistä minulle jäi lopputuloksissa plusmerkkinen tunne Riikka Sarasojan hiihdoista. Hän hiihti tasaisia hiihtoja, joista yksikään ei ollut älyttömän hyvä, muttei huonokaan. 18. sija lopputuloksissa jäi kuitenkin positiiviselle puolelle.
Kerttu Niskanen ja Anne Kyllönen selvisivät Tourin kunnialla läpi ja kokemus oli varmasti äärimmäisen hyvä heille molemmille. Etukäteen odotusarvo Aino-Kaisan ja Riitta-Liisa Roposen tuloksista oli suurempi kuin lopputulos. Ritu hiihti tasaisesti, kun taas Aikku epätasaisesti. Se, että Aikulla kulki välillä, oli lupaavaa. Se tietää sitä, että palautuessaan hänen kuntonsa voi terävöityä ja hän alkaa olla lähellä huippukuntoa.
Naisten puolella lähes kaikki, jotka tulivat maaliin, saivat maailmancupin pisteitä. Eli pisteitä tuli häntäpäässä löysemmin kuin aikaisemmin.
Miehissä kanadalaiset Alex Harvey ja Devon Kershaw olivat minusta suurimmat yllättäjät. Petter Northug sanoi ennen Touria, ettei ole toinen. Hän oli, joten Nortti ei enää osaa pysyä lupauksissaan. Venäläisten, ruotsalaisten ja ehkä suomalaiset olivat vaisumpia, mitä ennakolta odotin. Matti Heikkisen romahtaminen oli omalla tavallaan pettymys. Mutta koska välineillä oli aika paljon tekemistä asian kanssa, on romahtaminen siihen nähden ehkä liian vahva sana.
Ville Nousiaisen ja Sami Jauhojärven kohdalla näkyy sama kuin Matilla: he kaikki ovat samanlaisessa tikissä eli eivät vielä huippukunnossa. Kuitenkin kaikkien noususuunta on näkyvissä koko ajan.
Tulevana viikonloppuna hiihdetään Liberecissä maailmancupissa sprinttiä. Henkilökohtaisissa kisoissa hiihtotapa on vapaa, parisprintissä perinteinen. Tämä on todella merkittävä kisa suomalaissprinttereille, sillä se on suoraan karsinta MM-kisoihin. Miehissä karsintaa on vielä enemmän kuin naisissa.
Viime viikon Seefeldin leirimme perusteella voin sanoa, että Pirjo Murasella menivät harjoitukset hyvin ja olen hyvin luottavainen siihen, että hän etenee MM-kisoja kohti koko ajan nousujohteisesti. Lisäksi hän hiihti pari vuotta sitten hyvän kisan juuri samoilla laduilla Liberecin MM-kisoissa. Sprintin lisäksi hänellä on tavoitteena mahtua MM-joukkueessa myös viesteihin ja 10 kilometrin perinteisen kisaan.
Suomalaisittain Liberec on harvinainen kisa, sillä harvoin vain yksi kilpailu ratkaisee näin paljon. Toisaalta se on hyvä harjoitus ajatellen MM-kisoja. Nyt on hyvä paikka näyttää, jos on edellytyksiä hiihtää kovaa.
Naisten puolella on varmasti enemmän hiihtäjiä, jotka jäävät Tourin takia pois Liberecistä, sillä miehissä monet joko keskeyttivät tai sprintterit eivät edes startanneet. Miehissä on siis odotettavissa, että koko parhaimmisto on starttiviivalla.
Naisten puolella Norjan Marit Björgen on jälleen yksi kovimmista, mutta tuloksiin vaikuttaa toki paljon se, ketä muita kisaan osallistuu. Ne hiihtäjät, jotka eivät ole olleet mukana Tourilla, omaavat yleisesti ottaen hyvät mahdollisuudet menestyä. Odotankin siis Pirjolta ja Kirsi Perälältä hyviä tuloksia.
Venäjän Aleksander Petuhov, Nikolai Morilov ja nuoret hiihtäjät, Ruotsin Emil Jönsson, USA:n Andrew Newell, tietenkin sekä norjalaiset että italialaiset ja kanadalaiset… Jos haluaa hyviä sijoituksia, pitää todella onnistua. Suomalaisnelikko, Matias Strandvallin, Lasse Paakkosen, Anssi Pentsisen ja Martti Jylhän, on ollut vahva tähän mennessä, mutta erittäin mielenkiintoista on nähdä mihin vautiin pystyy Niklas Colliander, joka on ollut vahva etenkin perinteisellä hiihtotavalla.
Liberecin kisassa jo aika-ajo näyttää paljon suuntaa jatkoa ajatellen. Jos aika-ajossa ei pärjää ja välineet ovat kunnossa, niin silloin ei ole hyviä edellytyksiä menestyä itse kisassakaan. Tämä koskee kaikkia suomalaisia. Karsinnassa olisi siis syytä pärjätä.