Elämän palapeli on niin monimutkainen, että osaa haaveista ei edes voi toteuttaa. Moni haaveilee loton päävoitosta. Aika harvan kohdalle se elinkaaren aikana lopulta kuitenkin osuu. On olemassa haaveita ja asioita, jotka ovat helpommin saavutettavissa. Tällaisista haaveista Ware luultavimmin potilaiden kanssa on juuri keskustellut.
Miksi aina Helsingissä?
Olympiastadion on herännyt jo toisena vuonna peräkkäin talviunestaan. Kansalle tarjotaan ulkoilmaotteluita kaksin verroin. Viikonloppuna pelattiin Talviklassikko numero kaksi HIFK-Jokerit. Seuraavana vuorossa samaisella stadionilla on maaottelu Suomi-Venäjä. Joku saattaa miettiä, miksi aina Helsingissä? Miksei jossain muualla?
Viime talvena pelattu Talviklassikko oli ensimmäinen pääsarjatason ottelu ulkona pitkään aikaan. Savonlinnassa SaPKo ja Jukurit pelasivat mestis-ottelun Kirkkopuistossa muutama vuosi takaperin. Voidaan helposti sanoa, että kaikki jo mainitut ulkoilmaottelut ovat olleet perin onnistuneita tapahtumia.
Moni haave kaatuu siihen, että rohkeus ja usko pettävät. Bronnie Warelle tämä on tuttua. Mitään mullistavaa ei tapahdu, jos härkää ei tartuta sarvista ja ryhdytä toimeen!
Mallia naapurista
Leksand on pieni paikkakunta Taalainmaalla, Keski-Ruotsissa. Leksand sijaitsee kauniin Siljan-järven rannalla. Leksand tunnetaan näkkileivästään ja paikkakunnan ylpeys on klassinen kiekkoseura Leksands IF. Siljanin toisessa päässä sijaitsee Moran kaupunki. Suuren hiihtotapahtuman, Vasaloppetin, maali on Morassa. Vasaloppetin lisäksi Mora tuo monen mieleen puukon ja paikallisen kiekkoseuran.
Viime talven helmikuussa Leksandissa pelattiin ulkona "Slaget om Siljan", jossa toisistaan mittaa ottivat Leksands IF ja Mora IK. Paikalla oli reilut 17000 katsojaa. Näkemistäni kuvista päätellen tunnelma oli loistava ja tapahtuma kaikin puolin onnistunut. Tiedän, että tapahtuma oli myös taloudellisesti kannattava.
Urheilukenttä löytyy joka kylästä
Totta kai tällaisissa tapahtumissa on myös riskinsä. Joka kerta, kun lähdetään tutuista ympyröistä ulos, niin riskitaso kasvaa. Leksandin ottelu osoittaa virheelliseksi sen väittämän, että ei ole sopivaa paikkaa, missä tapahtuman voisi järjestää. Haluttaessa kaiken tarvittavan voi järjestää melko helposti.
Leksandissa pelin tapahtumapaikaksi tarvittiin hiekkakenttä, johon kaikki tarvittava rakennettiin. Jokaisesta kylästä Suomessa löytyy jokin parkkipaikka tai urheilukenttä, jossa tapahtuman voi siis toteuttaa. Ei tarvitse olla valmista stadionia eikä katsomorakenteita. Rohkeita ihmisiä, isoja päätöksiä ja asioiden toteuttajia tarvitaan kylläkin.
Tekosyiden sijasta toimintaa
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on turha miettiä Helsingin Talviklassikon tulevaisuutta. Vaikka Helsingin tapahtumasta tulisi jokavuotinen perinne, niin se ei sulje pois sitä, etteikö liigaa jossain muuallakin ulkona voitaisi pelata. Liiga puoltaisi varmasti tällaista vaihtoehtoa. Leksandin tapahtumaan jos tutustuu, niin tekosyyt järjestämättä jättämiseen putoavat pois.
HIFK-Jokerit on legendaarinen pari. Samoin Tampereella Ilves ja Tappara. Länsirannikolta löytyy varmasti jotain kiinnostavaa. Pelicans ja HPK olisivat mielenkiintoinen pari, kuten myös KalPa-JYP. Vaihtoehtojen puutteeseen homma ei siis kaadu.
Myönnetään, että muutama seura kärsii hieman maantieteellisestä sijainnistaan, lähinnä SaiPa ja Kärpät. Näkemäni perusteella toivon vilpittömästi, että tulevaisuudessa ulkona pelattaisiin liigaa jossain muuallakin kuin Helsingissä.
Liian hyvään tottuminen
Ulkona pelaamiseen kätkeytyy myös eräs tärkeä opetus. Oikeassa elämässä kaikki ei aina mene kuten halutaan tai on suunniteltu. Tämän tietää varmasti myös Bronnie Ware. Aina ei ole peilijää, ei kattoa pään päällä, eikä lämmintä pukuhuonetta tarjolla ottelun jälkeen. Välillä tulee mutkia matkaan. On kylmä, sataa lunta ja vielä tuuleekin navakasti.
Nykyajan "hallisukupolvi" on jo valitettavasti osittain tottunut liian hyvään. Merkkejä liian hyvään tottumisesta on havaittavissa. Ei riitä, että päästään halliin pelaamaan. Jään pitää olla ajettu ja juomapullojen siistissä rivissä.
Turha nuoria on asiasta kuitenkaan liiaksi syyllistää. Mitä vanhat edellä, sitä nuoret perässä. Jos vanhemmat ja esikuvat pitävät rimaa matalalla, niin turha jälkikasvulta silloin liikoja on odotella. Haaveita rohkeasti toteuttamaan, neuvoisi Bronnie.