Vuoden 1932 kisoilla ei Los Angelesin lisäksi muita hakijoita ollut, mikä johtui osin 1920-luvun sodan jälkeisistä järjestelyistä; Los Angeles teki tilaa vuonna 1928 Amsterdamille, joka taas oli tehnyt tilaa Antwerpenille ja Pariisille. Asioitava setvittäessä ei lamasta ollut tietoa ja näin Losille tuli vuosi 1932.
Toisen kerran Los Angeles ylsi olympiaisännäksi vuonna 1984, jolloin Moskovan boikottikisojen jälkeen ei muualla liikaa halukkuutta ollut. Boikottikisathan ne sitten olivat myös vuoden 1984 kisat. Eikä suuri urheilijoiden juhla ollut vuonna myöskään 1932, sillä vuoden 1929 pörssiromahdus ja maailmanlaajuinen lama pudottivat urheilijoiden määrän puoleen edellisistä kisoista.
Lamakausi vaikutti myös Suomen osallistumiseen. Suomea edusti ainoastaan 40 urheilijaa, mitalien määrä romahti 25:een, joista kultaisia oli vain viisi ja sijoitus mitalitaulukossa seitsemäs. Kansa Suomessa ei ollut kovin tyytyväinen. Ymmärtäähän sen, Nurmikin ”paloi”.
Teknisesti on ollut väärä tieto siitä, että Paavo Nurmi olisi julistettu ammattilaiseksi. Näin ei varsinaisesti tapahtunut, mutta ammattilaissyytteiden vuoksi hänet kyllä suljettiin pois olympiakisojen maratonilta. Ammattilaisjulistuksen olisi voinut tehdä kv. yleisurheiluliitto, joka ei siihen koskaan ryhtynyt. Ruotsalaisillekin riitti kaiketi, ettei Nurmi Losissa päässyt juoksemaan. Yhtä arvaamista on siten ollut se kuinka pitkään akillesjännevammasta kärsinyt Nurmi olisi yleensä pystynyt juoksemaan.
Toisissa olympiakisoissaan Los Angelesissa voimistelija Heikki Savolainen oli jo nuori lääkäri, joka ei kuitenkaan uskaltanut suurelle Nurmelle huomauttaa vammasta, vaikka näkikin, ettei pikkukivusta ollut kyse puhumattakaan maratonille lähtemisestä. Asiat järjestyivät ehkä onneksi toisin.
Savolaisen mukaan asioiden kulkuun saattoi Urho Kekkonen vaikuttaa ratkaisevasti. KOK:lla ei juridisesti olisi ollut kaiketi edes oikeuttaa julistaa Nurmea kilpailukelvottomaksi, mutta Kekkosen käytön ratkaisevassa kokouksessa, aggressiivinen nyrkkien iskeminen pöytään käänsi monen osallistujan päät. Näin on Heikki Savolainen jälkeenpäin kertonut vähintäänkin omana näkemyksenään ja kokemuksenaan.
Los Angelesissa miehet asuivat ensimmäisen kerran nykyisin niin tavallisessa olympiakylässä. Naiset majoitettiin loistohotelliin Los Angelesin keskustaan, mutta moisesta ei silloin tasa-arvokeskusteluakaan syntynyt. Johtaja Kekkonen käytti tilaisuutta hyväkseen ja esiintyi olympiakylässä ilman vaatteilla koreilua pelatessaan koronan tyyppistä peliä. Valokuva on siitä todisteena. Kekkonen oli tuolloin 32-vuotias, jo oman tiensä kulkija.
Los Angelesista Iwo Jimaan
Lama varjosti siis Los Angelesin kisoja vuonna 1932. Monet maat ja urheilijat jäivät pois pitkältä matkalta, mutta muitakin keinoja oli; esimerkiksi brasilialaiset lähtivät kisoihin mukanaan 50 000 säkkiä brasilialaista kahvia, jota myymällä matka sitten taittui.
Losin 1932 kisoihinkin riitti paljon ”ensimmäistä kertaa” – kamaa. Ensimmäisen kerran mitalit jaettiin kunkin lajin jälkeen, eikä lähetetty eri maiden olympiakomiteoille postissa olympiadien päätteeksi kuten siihen asti. Ensimmäisen kerran käytössä oli maalikamera ja myös palkintokoroke kolmelle parhaalle. Eli jos joku vielä kysyy kuinka monta kertaa Paavo Nurmi nousi olympiakisoissa korkeimmalle korokkeelle, niin vastaus on, ettei kertakaan!
Ensimmäisen kerran kävi myös niin, ettei virassa ollut valtion päämies edes näyttäytynyt olympiakisoissa. Herbert Hoover presidenttinä askarteli laman kourissa aika huonolla menestyksellä, sillä heti seuraavana vuonna johtoon tuli Franklin Delano Roosevelt, joka sittemmin loi New Deal - nimellä tunnetun työllistämisohjelman ”Lamavaltoihin”.
Kisat avasi varapresidentti Charles Curtis, mutta pitkään näytti siltä, ettei kukaan juuri olisi ollut kiinnostunut tulemaan Olympiastadionille, jonka nimi sitä ennen ja sen jälkeen on ollut Los Angeles Memorial Coliseum. Apuun tarvittiin Hollywoodia. Liput alkoivat mennä kaupaksi kun sellaiset tähdet kuin Charlie Chaplin, Douglas Fairbanks, Mary Pickford ja Marlene Dietrich lupasivat järjestää kansalle viihdettä.
Kisojen sankareita oli eittämättä Mildred ”Babe” Didrikson, joka voitti naisten aitajuoksun ja keihäänheiton, mutta jäi korkeushypyssä hopealle, koska tuomarit väittivät hänen uusinnassa sukeltaneen eli menneen pää ensimmäiseksi edellä riman (167 cm) yli. Varsinaisessa kilpailussa Didriksonin mahdollista sukeltamista ei huomattu. Kenties toinen amerikkalainen Jean Shiley oli sopivampi sen lajin voittajaksi.
Oma lukunsa olympiahistoriassa on puolalainen Stanislawa Walasiewicz, joka Losissa voitti naisten sata metriä ja oli seuraavissa Berliinin kisoissa vielä toinen. Hän asui USA:ssa, jossa hänet tunnettiin nimellä Stella Walsh. Hän sai sivullisena surmansa vuonna 1980 aseellisen ryöstön yhteydessä Clevelandissa ollessaan 69-vuotias. Siitäkös sitten hämminki syntyi.
Ruumiinavauksessa nimittäin selvisi, että Stellalla oli sisään kasvaneet kivekset ja myös sekä XX että XY kromosomiparit. Stella oli ollut siis ainakin puoliksi mies! Aikansa moisesta jaksoi media kohista, keskusteltiin myös pitäisikö Stellan olympiamitalit jotenkin mitätöidä, mutta lopulta kaikki jäi ennalleen. KOK on omalta osaltaan suhtautunut nihkeästi sukupuolitestaukseen päinvastoin kuin monet lajijärjestöt.
Uudelleen Stella nousi keskusteluun, kun Etelä-Afrikan Caster Semenya arvioitiin mieheksi muutama vuosi sitten. Hän on tehnyt paluun radoille naisena testien jälkeen. Stella jää kenties nyt lopullisesti historian rauhallisempaan osaan.
Los Angelesin kultamitalisteihin kuului myös mies, josta todettiin, että ”vain muutamat ihmiset käsittivät tai tajusivat (comprehend englanniksi), mutta ainoastaan hänen hevosensa ymmärsi (understand) häntä”! Hän on Japanin edelleen ainoa esteratsastuksen olympiavoittaja ja nyt jo romantisoitu, mutta ristiriitainen Iwo Jima-saaren puolustaja 2. maailmansodan loppuvaiheissa.
Ollessaan Los Angelesissa isältään aviottomuudestaan huolimatta paroni-arvonimen perinyt Nishi tuli tunnetuksi nopeista autoista ja ystävyydestään muun muassa Douglan Fairbanksin ja Mary Pickfordin kanssa päätyäkseen sitten upseerina puolustamaan Iwo Jiman saarta USA:n maihinnousua vastaan. Joitakin vuosi sitten Clint Eastwood teki aiheessa elokuvan ”Kirjeitä Iwo Jimalta”, joka kertoo Nishin tarinan ainakin noin elokuvapiirteittäin.
Nishi kuoli 42-vuotiaana Iwo Jimalla maalikuun 22. päivänä vuonna 1945. On esitetty neljänlaisia teorioita kuolintavasta, Eastwood valitsi elokuvaansa avustetun itsemurhan. Nishin hevonen, Los Angelesin kultamitalisti Uranus, Nishin aikanaan Italiasta matkoillaan ostama kumppani, kuoli vain viikkoa isäntänsä kaatumisen jälkeen Japanissa.
Tulimalja jatkuvassa käytössä
Suomalaisille Los Angelesin viisi kultamitalia olivat pettymys ja erityisesti harmitti puolalaisen Janusz Kusocinskin voitto 10 000 metrillä, mikä katkaisi suomalaisten Tukholmassa 1912 alkaneen voittosarjan. Sodan aikana vastarintaliikkeeseen kuulunut Kusocinski kuoli 33-vuotiaana vuonna 194 Gestapon teloittamana.
Suomalaisia kultamitalimiehiä olivat painijat Hermanni Pihlajamäki ja Väinö Kokkinen, keihäänheitossa tuli peräti kolmoisvoitto Matti Järvisen johdolla. Radalla Lauri Lehtinen voitti 5000 metriä, mutta joutui valtavan buuauksen kohteeksi juostuaan loppusuoralla sen ajan yleisen taktiikan mukaisesti siksakkia ja estäen näin USA:n Ralph Hillin ohituksen. Buuaus loppui kuuluttajan muistuttaessa, että ”muistakaa, nämä ihmiset ovat vieraitamme”!
Viidennen kultamitalin voitti 10 000 metrillä hopealle jäänyt Volmari Iso-Hollo estejuoksussa, jossa juoksutettiin kierros liikaa varsinaisen kierroslaskijan nukuttua pommiin ja ensimmäistä kertaa moisessa tehtävässä olleen varamiehen sekoiltua. Kaikkea sattuu.
Tulimalja, joka rakennettiin stadionille nimenomaan 1932 kisoja varten, oli käytössä myös vuoden 1984 olympiakisoissa. Ne eivät suinkaan ole olleet ainoat kerrat, sillä maljassa palaa aina tuli USC-yliopiston jalkapallo-ottelujen neljännellä jaksolla ja aina kun jossain on olympiakisat. Tuli on palanut myös presidentti Ronald Reaganin kuollessa vuonna 2004 ja vuotta myöhemmin puolalaisen paavin Johannes Paavali II:n muistoksi. Tuli paloi maljassa myös syyskuussa 2001 kymmenen päivän ajan New Yorkin kaksoistornien tuhouduttua terroristien hyökkäyksessä.
Los Angelesin kisat vuonna 1932 olivat siis lamakisat, eikä taloudellisesta tuloksesta ole virallista laskelmaa, mutta monet arviot väittävät, että kaikesta huolimatta kisoista tuli voittoa miljoona dollaria. Voittoa tuottivat myös vuoden 1984 boikottikisat. Kaupallisuus on taito sinänsä.
Arto Teronen