Olen nyt aloittanut vuoden treenit ja saanut ajella lyhyillä lahkeilla ensimmäisen viikon. Pyöräilyssä jos missä korostuu lyhyiden lahkeiden ihanuus. Pyöräilijät odottavat aina kauden ensimmäistä lenkkiä lyhyissä. Suomessa pyörii kuskien keskuudessa ainakin Tampereen suunnalla, että lyhyissä ei kannata ajaa ennen kuin Nässystä sulaa jää. Ei taida Nässy olla vielä edes jäässäkään, joten sääntöä ei tule rikottua.
Ajatuksena oli alkaa takomaan kovia kilometrimääriä, mutta ei oikein vielä ole lähtenyt matkaa kertymään. Viime viikot on tullut tehtyä vauhdikkaampaa harjoittelu viiden minuutin intervallisatseilla, ajettua perus polkulenkkejä aika kovaa, pitempiä vuoristolenkkejä nekin kovaa ja heiluteltua kahvakuulaa. Lenkit ovat kuitenkin olleet kolmesta viiteen tuntiin, joten on tuntejakin joitakin tullut. Ajatus on kuitenkin ollut saada voimaa ja vauhtia edes hiukan ylös ennen kuin mies väsähtää kamaliin tuntimääriin.
Eilen tuli tehtyä lepopäivän kävelylenkki tyttöystävän kanssa. Romanttinen kävelylenkki lähti kuitenkin vähän hanskasta ja siitä tuli 4-5 tunnin lenkki vuorilla josta viimeinen tunti alamäkijuoksua. Tänään siis vietetään uutta lepopäivää niin kipeillä jaloilla, että hyvä kun asunnosta pääsee ulos.
Nyt kun ollaan manjaanamaassa niin voi sanoa, että huomenna alkaa kova harjoittelu. Taidan kuitenkin vielä huomenna keskittyä vauhtiin seitsemän kertaa viisi minuuttia melki täysiä merkeissä ja sitten vasta alkaa keräämään kilometrejä. Kilometrejä on kuitenkin alettava keräämään sillä uhosin, ettei pyörä kulje, jos ei näytä rusinalta. Nyt on väritys kunnossa, mutta uurteita ei vielä näy.