Kisojen jälkeen olotila ei ole juuri huonompi kuin ennen kisaa. Odotin ennen touria, että olisin saanut Keski-Euroopan leirin jälkeen vireen päälle, mutta en näköjään ollutkaan. On ollut todella turhauttavaa rempoa kisoissa menemään ja tulos on aina, jos ei nyt aivan surkea, niin ei paljon muutakaan.
Tähän ikään ehtinyttä urheilijaa ei ihan hirveästi muutamat maailmancupin pisteet enää lämmitä. Onneksi kuitenkin tänään oli vähän terävämpää menoa jo sprintissä. Tietenkään ei tuota voi verrata ihan normaaliin sprinttiin, mutta itsellä oli jo paljon parempaa ja rauhallisempaa menoa kuin muissa tämän vuoden sprinteissä.
Hyvä juttu on, että ollaan miesjoukkueella saatu pidettyä hyvä henkinen vire päällä, vaikka tulokset ovat olleet vähemmän hyviä. Kukaan ei ole henkisesti luovuttamassa, mikä on todella tärkeää tällaisella turneella. Ja hyvä on ollut myös se, että huonoista tuloksista pystytään kuittailemaan toisille ilman kauheita kahinoita. Kaikilla on kuitenkin tiedossa, että jossain vaiheessa saadaan kyllä kelkka käännettyä.
Huomenna on vuorossa 30km luikkarikisa, josta voi tulla aika mielenkiintoinen hässäkkä. Kuuleman mukaan lunta voi rapsia huomisen päivän aikana jopa 30cm, mikä omalta osaltaan saattaa sekoittaa pakkaa aika huimasti. Olen aina pitänyt tästä tulevasta kilpailusta, koska latuprofiili on mukava.
Ja on välillä kiva hiihtää jotain muutakin kuin 2,5km tai 5km lenkkiä. Nyt lähes koko 30km on yhtenä lenkkinä. Vaikka nyt olenkin suht kaukana yhteiskisassa, niin huominen ja sitä seuraava kisa voi muokata paljon tuloslistaa. Jos vain vauhtia ja jaksamista löytyy.
Fiemmen 20km on ollut monesti raaka kilpailu, koska porukka alkaa olla väsynyt, ja vauhti on alusta alkaen kovaa. Eikä ratakaan ole mikään maailman helpoin. Nyt pitää vain pitää itsensä virkeänä ja täynnä taistelutahtoa, niin päästään touri suht kunnialla päätökseen. Sitten keväällä yritetään saada vauhtia lisää, jotta saisi muutamia kunnon tuloksia aikaiseksi tälle kaudelle.