Rata poikkesi paljon edellisen viikonlopun jopa täydellisestä radasta, jonka tekemiseen oli todella nähty vaivaa. Nyt rata oltiin vetäisty ympäri kukkuloita kapeille kärrypoluille. Polkua oli varmaan kolme kilometriä. Rata oli erittäin nopea ja ehkä hiukan tylsä lukuisine loivine hiekkanousuineen. Paikallisiin tällaiset teknisesti vaatimattomat kisat kuitenkin vetoavat ja viivalla olikin yli 2200 kuskia.

Itsellä kisa lähti liikkeelle ihan mukavasti. Ensimmäisessä neljän kilometrin nousussa Medvenev iski ja sai kaulaa 20 sekuntia. Pitkällä alamäkivoittoisella osuudella nousun jälkeen pidin vauhti ja venäläisen pöly näkyi aina välillä. Kuitenkin kilpailun puolivälissä, jossa olin toisena ja karistanut laskussa muut perästäni rengas tyhjeni. Pysähdyin laittamaan lisää ilmaa toivossa, että pääsisin huoltopaikalle kolmen kilometrin päähän.

Rengas tyhjeni kuitenkin uudestaan muutaman sadan metrin jälkeen ja kihnuttelin löysällä renkaalla nousua miettien missähän tällä kertaa on reikä ja pitäisikö laittaa sisäkumi. Rengas tyhjeni vanteelle joten pysähdyin rauhassa tutkimaan rengasta. Huomasin, että tubeless-vanteessa kiinni oleva venttiili oli löysällä. Kiristin sen ja revin runkoon teipatun varapatruunan irti ja täytin renkaan. Nyt rengas kesti ja sainkin ajella huoltopaikasta ohi, mutta sija oli 20 tietämissä ja moraali maissa. Yritin vielä alkaa parantelemaan sijoja, mutta tuntui, että päähänkin olisi tullut reikä. Jaloistakin oli varmaan päässyt ilmat ulos.

Ajoin maaliin kuitenkin yrittäen parhaani, mutta en nostanut sijoja kuin muiden epäonnekkaiden renkaiden rikkojien verran. Vähän harmitti, kun syy asiaan ei ollut miehessä vaan vääränlainen venttiili, joka ei sovi käytössä olevalle vanteelle. Venttiili pitää kyllä ilmat juurimutterin ollessa todella tiukalla, mutta sen löystyessä venttiili pomppaa vanteesta irti. Kyseisiiin vanteisiin kuuluva venttiili pysyy vanteessa ilman mutteriakin ja rengasrikon sattuessa se tarvitsee lyödä kivellä vanteesta irti niin, että venttiiliä ei sen jälkeen tarvi heinikosta haeskella.

Tälläistä sattuu. Tuli niin sanottu tyhjä reissu. Oli kivaa tehdä kaikki viimeisen päälle hieronnoista lähtien ja sitten kaikki kaatuu venttiiliin. Tuollainen syö hiukan miestä. Tiimi otti asian kuitenkin rennosti ja pastaa syötiin hymyissä suin ja kaikilla oli hauskaa. Itsellä nyt ei ole ikinä hauskaa, jos venttiili on tippunut. Mielessä on vaan venttiili. Nyt voi viikon vaihdella ja kiristellä venttiilejä ja miettiä, jos ensi viikonloppuna pysyisi venttiilit kiinni. Olen oikein mister murehtija!

Ei ollut jalkakaan mikään hyvä vaikka toisella sijalla ajoinkin. Oli sellainen tukkoinen voimaton happojalka. Syynä siihen voi olla myös hiukan painavammat kumit joita olen nyt käyttänyt jottei rengasrikkoja tulisi. Niitä nyt tuntuu kuitenkin tulevan. Rengas on hiukan raskas ja rullaa huonosti nousuissa, mutta laskuissa sillä saa vedellä aika reipasta kyytiä. Pitäisi ehkä vaihtaa vanhaan saippisrengastapaan ja olla nousuissa vahvoilla ja laskuissa kieli keskellä suuta. Se olisi ehkä päälle parempi vaihtoehto, kun tuntuisi, että mies on kunnossa.

Tulevana viikonloppuna ajetaan taas samalla seudulla, joten kiviä on. Taitaa samat kumit olla alla eri venttiileillä. Tarvii myös hiukan lepäillä, jos jalkaan jäisi hiukan voimaa kiinni. Nyt on jopa oudon helposti paino tippunut jo tasan 63 kiloon, mikä on minulle vähemmän kuin vuosiin. Paino on tippunut ilman mitään ihmeellistä ravinto temppuja joten rasitusta ja stressiä on varmaan ollut. Painon alhaalla oleminen tietää kuitenkin hyvää todellisia maratoneja silmällä pitäen kun matkaa on 100km ja korkeuseroa alkaa kertyä liki 5000m. Nyt pitää vaan pitää pää kylmänä ja kierrellä minimaratoneja toivottavasti paremmalla onnella.