Hanno Möttölä muisteli taannoin sitä, kuinka armottoman kovaa harjoittelu Yhdysvaltain yliopistosarjassa oli. Toinen menestynyt suomalaiskoripalloilija Martti Kuisma pelasi uransa aikana useamman vuoden Euroopan parketeilla. Missään hän ei kuitenkaan törmännyt niin kovaan kilpailun ja kulttuurin oppimiseen, kuin mihin yliopistosarjassa pelatessaan törmäsi.
Hanno oli pakata kassinsa parin ensimmäisen kuukauden jälkeen ja palata kotiin. Kova harjoittelu oli nitistää "Käpylän postimiehen". Onneksi, Hanno, et niin tehnyt, sillä saimme Lehtisen Jeren kanssa aikoinaan Dallasissa kyykyttää joukkuetovereitamme pidemmän kaavan mukaan.
Van Halenia suomeksi
Yhdysvalloissa koripallon yliopistosarjan loppuhuipennus Final Four on valtava tapahtuma. Pärjäsimme Jeren kanssa joukkueen sisäisessä vedonlyöntikisassa loistavasti luottamalla Hannoon ja hänen edustamansa Utahin yliopiston joukkueeseen. Karsintojen edetessä kirjekuori toisensa perään sujahti suomipoikien taskuun. Oli se hienoa, sillä kaikki jenkit eivät olleet varmoja, pelataanko Suomessa edes koripalloa.
Väitetään, että jenkit eivät olisi sitä maailman viisainta kansaa. Jamie Langenbrunner on kuitenkin viisas ja mukava kaveri. Olimme katsomassa aikoinaan koko JL-kolmikko (Langenbrunner-Lehtinen-Lind) Van Halen -yhtyeen konserttia Dallasissa.
Jamien mukana keikalla oli joku hänen tuttavansa. Tervehdimme siinä alkuun ystävällisesti, kuten tapana on. Jamien kaverin avausvirke oli vähintäänkin yllättävä. "Kun te ostatte Van Halenin levyn kaupasta Suomessa, niin laulaako yhtye kappaleet suomeksi?", kysyi hän.
Tilanteesta selvittiin ja asia tuli selväksi, että David Lee Roth ja muut matkan varrella mukana olleet laulajat laulavat kappaleet englanniksi. Rupesin myöhemmin kuitenkin miettimään, että olisihan se aika huimaa, jos Van Halen vetäisi suurimmat hittinsa Jumpin ja Right nown täpötäydellä stadionilla suomeksi!
Lahjakkuudella tiettyyn pisteeseen
Olen jutellut Riihilahden Akin kanssa useamman kerran harjoittelusta ja pelaamisesta. Itse en ollut koskaan pelaajana mikään kovin hyvä. Olin tasoltani hyvin keskiverto monessa asiassa. Tajusin jossain vaiheessa, että eräs merkittävimmistä vahvuuksistani pelaajana oli se, että ymmärsin olevani keskinkertainen pelaaja.
Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta näin se meni. Sen, minkä annoin tasoitusta taidoissa ja asioiden osaamisessa, pyrin ottamaan takaisin kovalla työnteolla. Uskoisin, että Aki oli jalkapalloilijana pitkälti samassa asemassa kuin minä. Ja kun noita Hannon uran vaiheita tässä tutkiskeli, niin luulen, että siinä on kolmas seppä samaan muottiin.
Lahjakkuutta on monenlaista. Joku on lahjakas taidollisesti, toinen fyysisesti jne. Myös henkisesti voi olla lahjakas. Itse kuvittelen olleeni lahjakas juuri henkisesti. Lahjakkuudella voi päästä tiettyyn pisteeseen, mutta ilman päämäärätietoista ja kovaa työntekoa monen matka huipulle katkeaa. Asenneruuvia voi kiristää, mutta lahjakkuutta on vaikeaa oppia.
Jo Mölli tiesi loikan pituudesta
On aivan selvää, että maailman huiput ovat todella lahjakkaita monessa. Lionel Messi, Dirk Nowitzki ja Steven Stamkos ovat kaikki lajiensa ehdotonta eliittiä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon nämä veijarit ovat harjoitelleet ekstraa päästäkseen huipulle.
Olen puhunut paljon pienten lasten harrastamisesta ja siihen liityvistä koukeroista. Tämän tekstin kärki onkin suunnattu jo hieman varttuneemmille pelureille. Riihilahden Akin kanssa olemme pähkäilleet, että ymmärtävätköhän tämänhetkiset ja tulevat toivomme sitä, mitä kaikkea huipulle nouseminen ja siellä pysyminen vaatii.
Loikka lupaavasta ja lahjakkaasta pelaajasta pesunkestäväksi, maailmalla pärjääväksi, ammattilaiseksi on todella pitkä!
Matti "Mölli" Keinonen on todennut, että jo nuorena hänelle yksi asia oli itsestään selvä. Jos haluat menestyä ja kehittyä pelaajana, niin ekstrahommia on tehtävä. Joukkueen yhteiset harjoitteet eivät riitä. Mikään ei ole muuttunut sitten Möllin aikojen. Lupaavat ja lahjakkaat, muistakaa tämä.