Tänä vuonna, vaikka kävinkin nuorten MM-kisoissa, on katse kohdistettu jo harjoituskautta aloittaessa Oslon MM-kisoihin. Holmenkollenilla olen käynyt vain kerran, 14-vuotiaana. Odotankin innolla, minkälaista meteliä norjalaisyleisö saa ladun varressa ja stadionilla aikaan!
Aikaisempina vuosina olen lentänyt suoraan nuorten kisoista aikuisten arvokisoihin ilman sen ihmeellisempiä valmistautumisleirejä. Päätös lähteä valmistavalle leirille Seiser Almiin oli omalla kohdalla selkeä. Aikaisempina vuosina nuorten kisat ovat toimineet valmistavana leirinä, sillä niihinkin olemme menneet hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä MM-startteja. Silloin on myös tullut samanmittainen korkeallaolojakso kuin nyt tulee. Minulle sopii erityisen hyvin korkealla harjoittelu. Mitä pitempään saan olla korkealla sen parempi.
Varsinkin korkealla harjoitellessa urheilijalle tärkeää on saada riittävästi ravintoa. Täällä Seiser Almissa siitä ei pitäisi koitua ongelmaa. Kun päivällä syödään läskipottuja leivitetyillä pihveillä, niin illalla tarjotaan 5 lajin illallinen jälkiruokabuffetilla! Mielestäni olen kaikkiruokainen, mutta kun eteen kannetaan alkukeittokuppi, joka sisältää letunsuikaleita ja suolaa suonentukkeutumiseen asti voi italialainen pelkokerroin alkaa! Itse olen tottunut syömään jauhelihakeitostakin vain sattumat liemeen koskematta…
Keitosta selviydyttyä tulee pastan vuoro. Jos keiton syöminen käy minulta hitaimmin, ei pastassa kulu pitkää tovia, kun se jo katoaa lautaselta. Sen jälkeen vuorossa onkin lihansyöjän tärkein ateria, se pihvi! Tunnin ajan ehtii odottaa suussasulavaa ja mehevää pihviä. Lihat ovatkin olleet hyviä, mutta aterian koko minulle on aivan liian pieni. Minun ateriasta voisi perunanuudelimöykyt poistaa ja korvata ne tuplalihalla! Lihan jälkeen voi sanoa olevansa pelkokertoimen voittaja, sillä vielä ainakaan kenellekään ei ole tehnyt tiukkaa syödä pelkokertoimen viimeistä osiota, jälkiruokaa!
Ylipainomaksujen takia, ei viiden viikon reissuun vaatteita voi kantaa mielinmäärin. Siksi matkassa onkin pesujauheet, että hotellissa voisi pestä pyykkiä tarpeen tullen. Tällä kertaa hotellissamme on erittäin ystävällinen henkilökunta, joka lupasi pestä vaatteet puolestamme. Taisimme kuitenkin tehdä Kertun kanssa virheen, sillä vaatteet olivat kutistuneet Barbinukkejen kokoon! Hypimme Kertun kanssa tasajalkaa kiljuen. Minä tosin riemusta, kun kerrankin housunlahkeet ovat sopivan mittaiset! Kerttu hyppi muusta syystä, kun sai shortsimalliset collegehousut itselleen...
Krista