Historiassa sodat ovat usein siivittäneet tieteen kehitystä ja tuoneet jälleenrakennuksen arkipäivään uutta teknologiaa, kuten mikroaaltouuneja tai ilmastointiteippiä. Ohjusteknologian kehittyminen toi myös ruutia avaruusajan rakettiohjelmiin.
Tämä on se kehys, jossa sodan ja tieteen suhteesta usein kerrotaan. Sota antaa syyn rahoittaa kaikkea, jolla sen intressejä voidaan palvella ja synnyttää sivutuotteenaan uutta teknologiaa myöhempään rauhan aikaan.
Mutta nyt Ukrainassa käytävä sota ei sysää tiedettä eteenpäin, vaan repii yhteisöä erilleen ja katkaisee tutkimuksen, joka luotti yhtenäiseen maailmaan.
Monien maailman yliopistojen, myös suomalaisten, korkeakoulutus- ja tutkimusyhteistyö Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa on keskeytetty sodan takia.
Venäjän tiedeministeri Valeri Falkov ilmoitti puolestaan, ettei venäläisen tutkimuksen laatua mitata enää länsimaisissa tiedelehtien julkaisuissa.
Kylmän sodan henkeä ruokitaan Venäjällä ajatuksella, ettei suurvalta tarvitse muita tieteellisiin suursaavutuksiinsa. Ajatus kaatuu siihen tosiasiaan, että maailma on jo muuttunut. Kahtiajako ei luo saavutuksia, se luo taantumusta.
2020-luku jää historiaan yhtenä tieteen erikoisimmista vuosikymmenistä. Sen varmaan uskaltaa sanoa jo nyt, vaikka kuluvaa kymmenlukua on jäljellä vielä pieni ikuisuus.
Kun koronapandemia aloitti ensimmäiset kierroksensa planeetan ympäri, yhdisti se kansainvälistä tutkimusta aivan uudella tavalla. Tutkijat ympäri maailman yhdistivät voimansa selvittääkseen, mikä tämä virus oli, mistä se oli tullut ja miten se voitaisiin voittaa.
Kaksi vuotta myöhemmin korona kiertää yhä maailmaa, mutta Venäjän hallitus on kieltänyt tutkijoitaan osallistumasta kansainvälisiin konferensseihin, myös lääketieteellisiin sellaisiin.
Tiede on osoittanut tärkeytensä pandemian aikana. Nyt tilanne uhkaa kääntyä päälaelleen sekä Venäjän toimien että länsimaiden boikottien takia.
Boikottejakin on erilaisia: esimerkiksi Cernissä työskentelevien venäläistukijoiden työ jatkuu yhä, vaikka tutkimuskeskus boikotoi laajemmassa kuvassa yhteistyötä venäläisinstituutioiden kanssa.
Osa tiedeyhteisöistä on puolestaan julistautunut kuin hallitusten ulkopuolisiksi entiteeteiksi ja uskovat, että tiede voidaan pitää erillään politiikasta.
Suuri joukko venäläisiä tutkijoita on noussut vastustamaan hyökkäystä, mutta Kreml ei heitä kuuntele. Onko venäläistutkijoiden hyllyttäminen tiedeyhteistyöstä oikea ratkaisu? Muuttaako se sotaa, vai pystyttääkö ainoastaan muureja?
Yksiselitteisen vastauksen antaminen on vaikeaa, mutta yksi asia on varmaa: tieteellä ei ole varaa uuteen kylmään sotaan.
Avaruuden valloitus lienee symbolisesti suurin lännen ja idän tiedemittelö. Se muistetaan usein kaksinapaisen maailman kilpajuoksuna kohti tähtiä, mutta käsitys ei peilaa nykypäivää.
Avaruuskilpa lientyi symbolisesti jo vuonna 1975, kun Apollo–Soyuz-yhteislennolla venäläinen ja yhdysvaltalainen alus telakoituivat ja miehistöt suorittivat yhdessä tieteellisiä kokeita.
Astronautit pääsivät jopa vierailulle Baikonurin avaruuskeskukseen, joka oli aiemmin pitkälti salattu läntisiltä katseilta. Viimeistään Neuvostoliiton hajottua kansainvälisestä yhteistyöstä tuli arkipäivää avaruuslennoilla.
2000-luvun alussa toimintansa aloittanut kansainvälinen avaruusasema ISS pyörii pitkälti venäläis–amerikkalaisen yhteistyön ansiosta. Yhdysvallat on aseman tärkeä rahoittaja ja Roskosmos hoitaa kuljetukset asemalle Sojuz-aluksilla.
Suurvaltojen välit ovat nyt erittäin tulehtuneet. Venäjä on jo uhannut vetäytyä kansainvälisen avaruusaseman toiminnasta ja Roskosmosin johtaja Dmitri Rogozin on varoitellut, että ISS voi rysähtää maahan ilman venäläisten apua.
Ainakin viisi Euroopan avaruusjärjestö ESA:n projektia etsii nyt uusia menolippuja avaruuteen, kun Venäjä pitää rakettinsa pannassa talouspakotteiden takia.
Joukossa on esimerkiksi pitkään valmisteltu Rosalind Franklin -marsmönkijä, jonka oli tarkoitus suunnata punaiselle planeetalle jo tänä vuonna.
Avaruustutkimuksen, hiukkasfysiikan, lääketieteen tai oikeastaan minkä tahansa tieteenlajin jääminen sotapolitiikan jalkoihin on suuri takaisku ihmiskunnalle, joka etsii yhä paikkaansa kosmoksessa, oppii vasta tuntemaan omaa kehoaan ja yrittää pelastaa planeettansa ympäristökatastrofilta.
Jos despootit voivat toimillaan romuttaa tieteellistä maailmankuvaa, otamme taka-askelia kohti keskiaikaa.
Tämä on Ylen päivittäinen analyysi Venäjän hyökkäykseen liittyvästä ajankohtaisesta teemasta. Voit keskustella aiheesta perjantai-iltaan kello 23:een asti.
Lue myös: