Roope Lipastin kolumni: Mis sie tarttet aluevaaleja, täs siul o semmonen

Olen jättänyt kerran äänestämättä. 1992 menin vuodeksi ulkomaille, ennakkoon en ehtinyt ja kun en päässyt syksyn kuntavaalien aikaan käymään Suomessa, ne jäivät väliin. Kaikissa muissa vaaleissa, joissa olen voinut vastata kansalaiselta kysyttyä mielipidettä, olen myös vastannut. Niin aion nytkin tehdä, enkä todellakaan ymmärrä heitä, jotka väittävät aluevaaleissa olevan vain uuden hallintatason tulon. Vuoden 2023 alusta alkaen kunnissa pääkaupunkia lukuunottamatta ei enää päätetä oman kunnan sosiaali- ja terveyssektorin asioista. Eikä sikseen myöskään pelastustoimesta. Ne jäävät kokonaan pois. Nuo asiat käsitellään ja päätetään aluevaaleissa valittujen henkilöiden kokoonpanoissa, joita kutsutaan hyvinvointialueiden valtuustoiksi. Mikä tässä on epäselvää? Jokainen valtuutettu joutuu päättämään asiasta koko alueen kannalta. Ei siis vain sen kaupungin tai pitäjän, kaunginosan tai kylän, jossa hän itse asuu. Osa hyvinvointialueiden on maantieteellisesti laajoja, osassa väestö on keskittynyt yhteen tai kahteen taajamaan. Osassa alueen kunnissa voi olla suhteessa enemmän ikääntyneitä tai lapsiperheitä, osassa paljon sosiaaliturvaa tarvitsevia, tai osassa vain vähän tuloja ansaitsevia. Kunnat eivät ole samanlaisia, mutta hyvinvointialueen kuntien alueelta valittu valtuusto päättää kaikkien eduista. Otaksun kahta seuraamusta tapahtuvaksi. Ensinnäkin eniten valtuutettuja tulee väestöltään suuremmista kunnista ja he ajavat, mielestäni toisin kuin pitäisi, palveluja ja muita etuja vain nurkkakuntaisesti oman kuntansa hyväksi ja alueelle. Toiseksi oletan ja olen valmis väittämään, että lähitulevaisuudessa, ei vielä seuraavalla hallituskaudella 2023-2027, mutta kaudella 2027-2031, alueiden päätösvaltaan liitetään koulu-ja opetustoimen sektori. Tuolloin kunnille jäisi lähinnä kaavoitus- ja kulttuuri- ja liikuntatoimi. Käytännössä pienemmät kunnat pakotetaan sulautumaan isompien sivualueiksi, niiden reservimaiksi.