Tuukka Tervosen kolumni: Kiltit lapset eivät ole vaatineet mitään, kiltit lapset eivät ole saaneet mitään

Työelämän koventuneet vaatimukset pitää paikkansa. Varmaankin kaikilla aloilla. Siivoojista lähtien melkein kaikilla aloilla on ensinnäkin nykyään paljon enemmän raportoitavaa ja muita paperihommia. Usein työnantaja myös pyytää/vihjailee tai jopa suorastaan käskee tekemään kirjauksia laittomasti tai ainakin epäeettisesti. Itse olen kieltäytynyt, mutta jos suostuisin niin voisin kuvitella miten ahdistavaa sen tunteen kanssa olisi elää. Työmäärä on myös kasvanut. Työntekijöitä on vähennetty tai ainakaan ei kasvatettu samassa suhteessa. Työn vaativuus on kasvanut, koska automatisointi on vienyt helpot työt ja jäljelle ovat jääneet vain työt mistä kone ei vielä suoriudu. Laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Mutta niiden seuranta on toisaalta puutteellista, jolloin laatu on voinut huonontuakin. Aikatauluvaatimukset ovat kiristyneet. Ennen projekteja sai tehdä niin pitkään kunnes ne olivat valmiit. Nyt ylimmältä johdolta tulee käsky milloin projektin pitää olla valmis, eikä tuo päivämäärä liity mitenkään siihen paljonko työtä on tai miten moni sitä on tekemässä. Se perustuu johonkin muuhun suunnitelmaan tai ajatukseen.

Ei voi sanoa, kuin yksipuolinen ja epäonnistunut kolumni. Tämä toki vaatii perusteluja. Työelämän vaatimukset ovat todellakin kiristyneet ja nöyrä, kiltti ja ahkera ovat työelämän suosikkiadjektiiveja. Nuoren, joustavan ja osaavan ohella. Mutta tästä on "vanhempia" turha yleisesti ottaen syyllistää. Nykynuorten vanhemmat joutuivat kokemaan 1990-luvulta lähtien työmarkkinoiden murroksen vailla vertaa ja jokainen on siitä lähtien joutunut selviytymään miten taitaa. Keskivertovanhempi on näyttänyt esimerkkiä, yrittänyt selvitä muutoksen kurimuksessa ja myös ollut varoittava esimerkki siitä miten käy jos ei vaatimuksia täytä. Nykynuoret voisivat tällaisten poleemisten kiltteystoteamusten sijaan pohtia, miksi ja keiden toimesta työmarkkinamme ovat tulleet tällaisiksi? Myös toimittaja olisi voinut ajatella syvemmälle eikä osoittaa vaistonvaraisen laiskasti vanhempia ja "boomereita". Lisää laiskuutta edustaa toimittajan väite eläkkeistä. On totta että nuorten eläke-edut huolestuttavat. Mutta, nykynuoretkin voisivat odottaa hyviä eläkkeitä, jos työurat olisivat ehjempiä ja paremmin palkattuja. Harva vanhempi toivoo että lapsella menisi huonosti. Sen sijaan toimittaja olisi voinut pohtia miksi nuortemme työurat ovat sellaisia kuin ovat, eikä laiskasti suunnata syyttävää sormea helpoimpaan kohteeseen, nuorten vanhempiin, joka ei ole lainkaan suurin syyllinen. Työelämän päätökset tehdään ihan toisilla foorumeilla kuin kodeissa. Samalla toimittaja olisi voinut pohtia, millaiseksi eläkekertymämme olisikaan muodostunut jos lamassa ja sen jälkeen ei olisi ollut satoja tuhansia työmarkkinoilta pois työnnettyjä. Suurten kuvioiden pohdinta lienee liian vaikeaa, helppoja syyllisiä on nopeampi löytää. Ja implisiittinen vaatimus Elokapinaa vähemmän kilteistä toimenpiteistä ympäristön hyväksi on kuin kutsuhuuto anarkiaan ja väkivaltaan. Nuorissakin on aggressiivista toimintaa haluavia, joille ajatus kaiken hajottamisesta "edistyksen" nimeen on mieluisaa. Edes elokapinan vaatimus parissa vuodessa tehtävästä ympäristöharppauksesta ei ole realistinen. Jos yhteiskunnan rakenteet murtuvat, myös nuoret saavat kärsiä. Todennäköisesti ne kiltit eniten. Kun kiltteys ja lempeys vähenevät ja nuoria houkutellaan yksinkertaisiin, koviin ja helpon oloisiin ratkaisuihin päädytään todennäköisesti yhteiskuntaan josta toimittaja kirjoittaisi: kestämätöntä, vaadimme muutosta!

Mitä se on tämä jatkuva vanhempien ikäluokkien syyllistäminen ja sukupovien vastakkainasettelu, mitä jotkut nuoremmat harrastavat. Kirjoittajakin voisi edes vähän tutustua siihen maailmaan ja historiaan missä nuoret ennen elivät. Sitä paitsi nuorille tuntuvat hyvin kelpaavan aiempien sukupolvien rakentama hyvinvointivaltio, asumisen mukavuudet ja elintaso siinä kuin sosiaalietuudetkin. Eipä ole juuri kuulunut tarinoita että joku nuori olisi vapaaehtoisesti muuttanut syrjäkylälle asumaan aikaisempien sukupolvien tapaan puulämmitteiseen taloon, missä ainoana mukavuutena saattoi olla sähkövalo. Ei sähköhellaa, ei jääkaappia, eikä tietenkään minkäänlaista puhelinta tai autoa. Vesi juoksi menen tullen ämpärissä, kun sitä itse juoksutti. Puucee oli pihan perällä ja siellä piti käydä, oli helle tai kolmenkymmenen asteen pakkanen. Pyykki keitettiin saunan padassa ja pestiin paljussa. Tämä oli monen arkea aiemmilla nuorilla sukupolvilla. Mitä tulee ilmaisten työn tekemiseen työnantajalle, niin eiköhän oikeampi sormella osoittelemisen paikka olisi loputtoman ahne kapitalismi, kuin aiempien sukupolvien tekemä työ. Sukupolvien pitäisi hakea sitä, mikä on yhteistä eikä sitä mikä erottaa, kun kumminkin jokaisella sukupolvella ovat omat ongelmansa.

Wau mikä vuodatus. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä, tai ainakin pitäisi olla. Heidän työelämän vaatimuksensa näitä nuoria kohtaan ei ole todellisia, vaikka kolumnisti niin väittää. Nyt työelämässä johtavat juurikin nämä "milleniumit", joiden ahdingosta kolumnisti kirjoittaa. Kyllä, edelleen minunkin eläkekertymässäni on aukko aina 21 ikävuoteen saakka. Onko nykypäivän nuorilla? Kyllä, minunkin opiskeluni oli ilmaista, kuten on nykypäivän nuorilla. Niin, nämä ilmaiset opiskelut maksaa kulloinkin työssäkäyvä osa kansasta, eli suuri-ikäluokka ja heidän jälkeläisensä nykynuorille. Niin, keneen se Elokapinan liikenteenkatkaisu sitten eniten koski? Taisi olla juurikin se osa väestöstä, joka olisi halunnut kulkea sitä tietä myöten ansaitsemaan tulevia eläkevaroja? Eli juuri se väestön osa, jonka kurjuudesta kolumnisti kirjoittaa. Se taisi pahentaa juuri sitä työtuskaa, josta kolumnisti kirjoittaa. Kyllä, vanhempi sukupolvi teki suuria virheitä. Se avasi yhteiskunnan kasvavan kulutuksen alttarille. Vanhempi sukupolvi mahdollisti niin kulutuselektroniikan kuin maailmanmatkailun nykynuorisolle. Ja samalla se synnytti suuren ahdistuksen nykynuorille, jotka eivät voi seurata mainosmaailman luomaa kulutushysteriaa. Nykynuorilla ei raha riitä siihen, mitä kaikkea pitäisi kuluttaa. Ja siitä se tuska syntyy.