Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Suomessa elää yli 4000 asunnotonta ihmistä. Pitkäaikaisasunnottomia on vähän yli tuhat. Määrä on vähentynyt tasaisesti vuosien saatossa, lukuun ottamatta viime vuotta. Suomi onkin mielellään esitellyt itseään maana, jolla on ratkaisu kodittomuuteen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite asunnottomuuden poistamisesta kokonaan vuoteen 2027 mennessä. Vastuu ihmisten asuttamisesta on kunnilla. Ministeriöiden kahvipöydissä kaikki näyttää loistavalta.

Asunnottoman näkökulmasta näkyvin rooli on valtion tai kuntien sijaan järjestöillä, jotka tekevät jalkautuvaa työtä. Veikkausrahojen ehtyminen iskee vielä kulttuuriakin lujemmin sosiaali- ja terveysalan järjestöihin, joiden tulevaisuus on epävarma. Juuri nämä tahot ovat ratkaisevia paitsi ongelman kampittamisessa myös ihmishenkien pelastamisessa.

Asunnottoman ihmisen on arveltu asioivan keskimäärin kahdeksan eri asiantuntijan luona, ennen kuin hänelle järjestyy koti. Luukulta toiselle juokseminen vaatii sitkeyttä syrjäytyneeltä ihmiseltä, mutta ennen kaikkea se kuvaa työn tehottomuutta. Koditonta heitellään kuin kuumaa perunaa. Olen viime kuukausina seurannut läheltä tällaista tapausta. Se päättyi onnellisesti: nuori mies sai oman osoitteen juuri ennen yöpakkasia.

Kun on selvää, että asunnottomuus on harvoin yksinään ilmenevä ongelma, piirtyy kuva yhteiskunnasta, jossa suurin ponnistus on koneiston ylläpito. Syrjäytyneiden ihmisten elämästä tulee Sisyfoksen työtä hänen yrittäessään saada apua ylivoimaisiksi kasautuneisiin ongelmiinsa yksi kerrallaan. Lopputulos on turhauttava, kömpelö ja kallis.

Isoin taustasyy syrjäytymiseen ja kodittomuuteen on yhteiskunnan polarisoituminen, joka ei näytä hellittävän. Parikymppisistä suomalaisnuorista 15,7 prosenttia elää koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Määrä on karkeasti suurempi kuin muissa Pohjoismaissa, joissa heitä on alle 10 prosenttia.

Yhä useammalla kadulle pitkäaikaisasunnottomaksi ajautuneella nuorella on taustallaan lapsuudesta alkanut syrjäytymiskierre, joka kytkeytyy lastensuojeluun. Kun näiden tapausten määrän tiedetään viime vuosina vain kasvaneen, vaatii suurta optimismia ajatella kodittomien ihmisten määrän loppuvan tulevina vuosina.

Viime vuosi olikin ensimmäinen, jolloin pitkäaikaisasunnottomien määrä nousi Helsingissä. Korona vaikeutti tilannetta, kun asunnottomien tavoittaminen hankaloitui rajoitusten vuoksi. Asumisen tukitoimet eivät yksinkertaisesti ole tällä hetkellä riittäviä.

Olen päivittäin ongelman kanssa tekemisissä. Suurin riski on vankilasta vapautuvilla: Kolmasosa vangeista vapautuu asunnottomaksi. He kuvaavat itse tilannettaan usein niin, että vankilan porteista astutaan ulos kantaen Alepan muovikassissa maallista omaisuutta. On ilmeistä että tässä tilanteessa kynnys rikoksen uusimiseen on matala. Jokainen vankilassa aikaa viettänyt näkee, miten osa rikollisista laitostuu. Kodittomuus on joskus jopa syy rikosten tekemiseen. Tuetut asuntolat eivät ole toimiva ratkaisu, koska muurien sisällä ne tunnetaan päihdesyöverinä, jonne astuvista harva nousee jaloilleen.

Asunnottomuuden haasteet syvenevät entisestään, kun riskiryhmiä katsoo tarkemmin. Yhä harvemmalla syrjäytyneellä on kykyä toimia sähköisten palveluiden maailmassa. Miljoonan suomalaisen arvellaan olevan vaarassa syrjäytyä digikehityksestä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat rikostaustaiset, päihdekuntoutujat ja muunkieliset ihmiset. Juuri näistä ryhmistä löytyy eniten asunnottomia. Ilman taitoa tai mahdollisuutta käyttää sähköisiä palveluja tippuu automaattisesti yhteiskunnan laidalta.

Hyväksi havaitut toimintatavat, kuten Asunto ensin -malli, ovat rapistumassa periaatteiksi, joista kiinnipitäminen lipsuu. Asunnottomuuden taustasyihin tarttumisessa on niin ikään valtava määrä työtä. Juhlavilla päätöksillä ongelmista on harvoin selvitty.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja eli nuorena aikuisena sata päivää asunnottomana. Nykyään hän on oppikirjailija, joka opettaa lukutaitoa Vailla vakinaista asuntoa ry:n tiloissa.

Asunnottomien yötä vietettiin 17. lokakuuta.

Kolumnista voi keskustella 19.10. klo 23.00 saakka.