Aurinkoisena iltapäivänä Korkeasaaren Kissalaaksossa on jännittävän hiljaista. Olen kyllä tottunut siihen, että eläimet piilottelevat, mutta tällä kertaa myös yleisö on poissa. Ja koska olen etuajassa sovitusta tapaamisesta, olen aivan yksin.
Ihmisvirran puuttuessa huomaan etsiväni merkkejä eläimistä paitsi aitauksista, myös niiden ulkopuolelta. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Ensimmäisenä äkkään vanhan naarasleijona Kalyanan. Hän ei vaikuta kohtaamisestamme yhtä ilahtuneelta kuin minä. Ehdin hädin tuskin napata siitä kuvat, kun se jo painuu piiloon varjojen maille.
Viereisessä aitauksessa Kalyanan lapsenlapset näkevät minut ennen kuin minä heidät. Aasianleijonat tuijottavat minua tarkasti vailla mitään aikeita tehdä sen tarkempaa tuttavuutta. Tunnen itseni tunkeilijaksi.
– Normaalisti leijonia eivät kaikki ihmiset jaksa kiinnostaa, mutta nykyään ne tulevat aika uteliaasti aidan viereen katselemaan tai ainakin seuraavat tarkkaavaisesti omalta paikaltaan, kertoo Korkeasaaren visuaalinen viestijä Annika Sorjonen, kun tapaamme myöhemmin.
Amurintiikeri esittelee itseään catwalkilla
Kävelytien toisella puolella on aivan toinen meininki. Kun pääsen amurintiikerien aitauksen luokse, urostiikeri Tamur tulee heti esittäytymään. Aivan aidan viereen on jäätynyt selkeä polku, jota tiikeri alkaa tallustaa edestakaisin.
Läsnäoloni ei tunnu ainakaan häiritsevän Tamuria. Vaikka asettelen itseni ja kamerani aivan aitauksen lasin viereen, tiikerin askelmerkit pitävät ja hän ohittaa minut turkki lasin pintaa hipoen.
Seuraani liittyvät nyt radiotoimittajamme Kalle Suomi ja Korkeasaaren visuaalinen viestijä Annika Sorjonen. Tamurin kävelyesitys senkun jatkuu.
– Selkeästi etenkin Tamur tulee ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä aiempaa enemmän ja jopa hakemaan huomiota. Naarastiikeri Sibiri ei ole yhtä kiinnostunut, Sorjonen kertoo.
Yksi selitys mielenkiinnolle voi olla mahassa. Kun yleisö on poissa, ihmisen ilmaantuminen tietää aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä ruokaa. Teoriaa tukee ainakin se, että ihmisiä enemmän mielenkiintoa herättävät mönkijät, jotka ovat vielä varmempi merkki ruuasta.
Yleisökato vienyt rahaa lajien suojelulta
Jos Korkeasaaren yleisökato on harmi Tamurille, se on huono juttu myös sen lajitovereille ja amurinleopardeille luonnossa. Korkeasaaren eläintarhan säätiö ja Korkeasaaren ystävät lahjoittavat nimittäin vuosittain ison rahasumman Amurin kissapetojen suojeluun.
Vuonna 2018 summa oli 50 000 euroa, mutta vuonna 2019 summa oli ennätyksellisesti yli 100 000 euroa. Siitä 67 500 euroa kerättiin Kissojen Yö ja Viettelysten Ilta -erikoistapahtumilla.
Viime vuonna Kissojen Yö vaihtui pienimuotoisempiin Kissojen Iltoihin ja saarella oli muutenkin vähemmän väkeä. Lahjoitus Amurin kissapetojen suojeluun jäi kokonaisuudessaan 36 000 euroon.
Myös naapuriaitauksessa asuva lumileopardi Lux on ihmisistä aiempaa kiinnostuneempi ja yleisökato on vienyt lajin suojelusta rahoja. Mutta koska se on nyt päiväunilla, palataan siihen vielä myöhemmin.
Korona-ajan poikaset piilottelevat ihmisiltä
Temme piipahduksen Hämärätaloon katsomaan aavikkokettua, joka on saanut kaksi poikasta. Mutta vierailu osoittautuu turhaksi. Aavikkokettuja ei näy, eikä niitä kannata jäädä odottelemaan.
– Poikaset ovat eläneet koko elämänsä korona-aikaa. Ne eivät ole juurikaan tottuneet ihmisiin, ja menevät lähes aina piiloon ihmisten saapuessa, Sorjonen kertoo.
Henkilökuntaa onkin kannustettu vierailemaan Hämärätalossa, jotta poikaset tottuisivat ihmisiin paremmin.
Apinoiden kiinnostusta tutkittiin videotuubilla
Trooppisessa Amazonia-talossa vikinää ja vilskettä riittää. Valkopääsakit ja pikkumarmosetit tuntuvat olevan omissa touhuissaan, eikä niiden käyttäytymisessä olekaan havaittu merkittävää muutosta.
Niiden viihtymisen parantamista on silti tutkittu.
Aalto-yliopiston avulla apinatarhaan laitettiin eräänlainen putki ja kun apinat olivat ottaneet putken omakseen, putken seinälle asennettiin pieni näyttö. Kun apina tuli putkeen sisälle, näytöllä alkoi pyöriä sattumanvarainen video esimerkiksi metsästä, vedenalaisesta elämästä, afrikkalaisista eläimistä tai abstrakteista kuvioista.
Motivaatio löytyi jälleen mahasta. Kaikista suosituin video esitti matoja, joita apinat saavat myös ruuakseen.
Sentään aivan kaikille Amazonian asukkaille emme ole ilmaa.
Mustamakiuros seuraa tekemisiämme ja lähestyttäessä jää tuijottamaan minua suoraan silmiin.
Työntekijät vahvistavat, että maki on varsin kiinnostunut ihmisistä. Mutta sitä on vaikea sanoa, miten koronahiljaisuus on sen käyttäytymiseen vaikuttanut. Makit kun tulivat Korkeasaareen vasta vuonna 2019 eivätkä juurikaan ole kokeneet Korkeasaaren normaalia arkea.
Berberiapina Moki opettelee vielä eläinten tavoille
Oppaaksemme vaihtuu Korkeasaaren tiedottaja Mari Lehmonen, jonka kanssa matka jatkuu Apinalinnaan.
Lasissa on tarra, joka kieltää koputtamasta ikkunaan. Lehmonen kertoo, että kun teippi aikoinaan ikkunaan laitettiin ja lasten koputtelu loppui, apinat alkoivat koputella lasia itse.
Berberiapinoista vanhin, Moki, tulee heti ikkunan ääreen. Kun Lehmonen laittaa kätensä ikkunaa vasten, myös Moki laittaa kätensä sitä vasten.
Koronahiljaisuus näkyy Mokissa selvästi, eikä kyse ole pelkästä mahasta.
– Moki vähän kaipailee, että voisi katsoa ihmisiä. Joskus nämä ihmiset aidan toisella puolella ovat virike näille eläimille, sanoo Lehmonen.
Syy ihmiskaipuuseen on karu. Moki on ollut pitkän elämänsä ihmisten lemmikkinä lintuhäkissä ja siksi tottunut ihmisen läsnäoloon.
Ikänsä puolesta Moki voisi olla lauman johtava naaras, mutta puutteellisten apinasuhdetaitojen takia näin ei ole. Lehmosen mukaan Moki on kuitenkin alkanut sopeutua laumaan ja muuttunut sosiaalisemmaksi lajitovereitaan kohtaan.
Lumileopardi on leikkisä – ainakin henkilökunnan kanssa
Käyn vielä yksin Kissalaaksossa katsomassa, josko lumileopardi Lux olisi herännyt päiväuniltaan. Korkeasaaren visuaalinen viestijä on nimittäin aiemmin sanonut, että se käy jopa leikkisäksi hänet nähdessään ja jutteleekin mielellään.
– Aikaisemmin se ei aina kiinnittänyt huomiota jos menin ohi, mutta nyt melkein joka kerta, sanoi Sorjonen, kun Lux vielä uinui.
Ja nyt lumileopardin päiväunet ovat ohi.
Haukoteltuaan ja venyteltyään aikansa Lux lähtee liikkeelle. Minulle se ei käy leikkejään esittelemään, vaan esittää pikemminkin vaikeasti tavoiteltavaa.
Lumileopardi painuu aitauksensa kapeimpaan eteläpäätyyn mutustelemaan kuivaa heinää. Olen vain muutaman metrin etäisyydellä, mutta välissämme on aidan lisäksi pieni puska.
Jään hetkeksi aikaa lasiseinän taakse odottelemaan mitä tapahtuu. Jonkin aikaa odoteltuani Lux alkaa tehdä U-käännöksiä aivan nenäni edessä. Eräänlaista leikkiä kai tämäkin.
Koronavirus vei rahaa myös lumileopardien suojelusta
Amurin kissapetojen tavoin koronavirus on vaikuttanut myös luonnossa eläviin lumileopardeihin.
Reilu vuosi sitten Korkeasaaressa järjestettiin ensimmäinen Lux Korkeasaari -valotapahtuma, jolla kerättiin yli 15 000 euroa Luxin lajitovereiden suojeluun.
Tänä vuonna keräystavoite oli 20 000 euroa, mutta tämäkin tapahtuma jouduttiin perumaan kokonaan.
Korkeasaaressa toivotaan, että nyt kaatuneita suunnitelmia päästäisiin hyödyntämään ensi vuonna.