Tekstissä ympäristöväkeä vähätellään toistuvalla ”haihattelu”-sanastolla. Lisäksi kirjoittaja yleistää oman metsäpalstansa hoitovaikeuden suositukseksi kaikille vastaaville kaupunkilaisille.
Ilmaukset ”ympäristöhaihattelijat” ja ”haihatteluja” leimaavat ympäristöväen ajatukset epärealistisiksi ja vähätteleviksi sen lisäksi, että niiden sisältöä kuvataan. Sama halventava sanavalinta toistuu tekstissä, joten kyse ei ole vain yhdestä paikallisesta luonnehdinnasta.
”Mutta sitten ympäristöväki alkoi esittää ajatuksiaan ja vaatimuksiaan.”
”Kaikkein ovelinta on ollut palkata ympäristöhaihattelijoita muotoilemaan lisää haihatteluja metsäteollisuuden tarpeisiin.”
lievä
yksityinen luonnonsuojelualue kaupunkilaisten metsäpalstoilla · suosiva
Kirjoittaja siirtyy oman, kaukana sijaitsevan metsäpalstansa hoitamisen vaikeudesta suosittelemaan luonnonsuojelualuetta jokaiselle vastaavassa yleisesti määritellylle kaupunkilaiselle. Teksti ei osoita, että yhden omistajan tilanne kantaisi näin yleiseen johtopäätökseen; kyse on rajatusta yksittäisestä päättely-ylityksestä.
”Parin tunnin matkan päästä se ei onnistu, ei ainakaan tällaiselta laiskalta kaupunkilaiselta.”
”Suosittelen tätä samaa helppoa ratkaisua jokaiselle kaupunkilaiselle, jolla on kiusanaan sekä metsäpalsta että metsämielialahäiriö.”
Miten kommentit suhtautuivat kolumniin
Kolumnin pääväite
Suomalaisten ristiriitainen metsäsuhde ja kaupunkilaisten vaikeudet metsänomistajina ratkeaisivat parhaiten perustamalla metsäpalstoista yksityisiä luonnonsuojelualueita.
Metsään kohdistuu samanaikaisesti taloudellisia hyödyntämispaineita ja luonnon sekä ilmaston suojeluun liittyviä odotuksia.
Metsäteollisuus käyttää ympäristöarvoja ja metsäalan käsitteitä omassa viestinnässään tavalla, joka palvelee teollisuuden etuja.
Kaupunkilaiselle etäällä sijaitsevan metsäpalstan omistaminen aiheuttaa kustannuksia ja metsänhoitohuolia ilman vastaavaa hyötyä.
Metsäpalstan muuttaminen yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi vähentäisi metsänomistajan huolia ja säilyttäisi metsän luonnontilaisemman ilmeen.
Kommentit
31 %
31 %
37 %
Tykkäykset
47 %
22 %
27 %
49
Yhteensä
aloituskommenttia
15
Myötäilee kolumnia
31 % kommenteista
1
Osittain myötäilee
2 % kommenteista
15
Kritisoi kolumnia
31 % kommenteista
18
Ei ota kantaa
37 % kommenteista
Myötäilee kolumnia: eniten tykätyt
21. tammikuuta 2021 klo 8.55
♥ 31
Oiva ehdotus
21. tammikuuta 2021 klo 9.10
♥ 29
Hienoa, kiitos kolumnista.
21. tammikuuta 2021 klo 10.10
♥ 11
Kyllä suomen metsät alkavat olla todellinen myytti. Luonnontilaista metsää on enää erittäin vähän ja suojellut alueet hyvin pieniä poislukien muutama iso kansallispuisto pohjoisessa.
Osittain myötäilee: eniten tykätyt
21. tammikuuta 2021 klo 10.02
♥ 14
Minulla on samanlaisia ongelmia kuin etunimikaimallanikin. Pari hehtaaria metsää reilun kolmensadan kilometrin päässä. Olen nähnyt palstan viimeksi viitisentoista vuotta sitten ja se oli silloin kasvamassa umpeen. Alue on pientalorakentamisen reservialuetta, joten aika hoitaa umpeen kasvamisen, kun alue otetaan rakennuskäyttöön. Syököön tontti siihen asti hiilijalanjälkeäni.
Suomi on niin harvaan asuttu, että metsää riittää varmasti metsäteollisuuden tarpeisiin, vaikka luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita suojeltaisiin tuplamäärä. Jyrkkä vastakkainasettelu aiheuttaa vain sen, että osapuolet huutelevat toistensa ohi, eikä mitään kehitystä tapaudu.
On totta, että metsä kasvaa takaisin hakkuuaukeille, mutta yhtä totta on, ettei hävinneitä lajeja kyetä sinne palauttamaan. Hakkuuaukean tai puupellon arvo on virkisttysalueenakin olematon. Kuten kaima kirjoittaa, kyseessä on monisuuntainen ilmiö. Tehometsänhoidon ja luonnonsuojelun välimaastoon jää sienestys- marjastus ja metsästyskäyttö tai ihan vaan se psykoterapia, jota ihminen kokee liikkuessaan metsässä.
Kritisoi kolumnia: eniten tykätyt
21. tammikuuta 2021 klo 9.25
♥ 19
Seppänen voisi matkailla vaikka Karjalan kannaksella, niin siellä voi nähdä metsää, jossa ei näy ihmisen jälki. Pystyyn kuivanutta ja sairasta ryteikköä, jossa ihminen tuskin pystyy liikkumaan. Esimakua lähempää voi saada suojellusta Sipoon korvesta aivan pääkaupungin vierestä. Rumaa ja lähes kulkukelvotonta ryteikköä sielläkin.
21. tammikuuta 2021 klo 9.32
♥ 16
Kolumnisti kuvaa itseään "Talouden tarkkailija". Saattaapa tieten tarkkailija olla, muttei asiantuntija talouden alalla, jota harjoittaa 350.000 suomalaista, joka työllistää 200.000 suomalaista (pääsääntöisesti eri suomalaisia, kuin metsänomistajat.) Metsäteollisuuden rahavirrat - pois lukien alan sisäiset liiketoimet - ovat yhteensä noin 16 miljardia euroa. Tästä julkiselle sektorille maksetaan veroina ja maksuina noin kaksi miljardia euroa.
Merkittävä rahavirta muodostuu metsäteollisuuden maksamista palkoista, jotka yltävät noin 2 miljardiin euroon vuodessa. Metsänomistajille maksetaan kantorahoina Suomessa noin 1,8 miljardia euroa.
Suuria rahavirtoja edustavat energiasektorilta (1,4 miljardia euroa), kemianteollisuudelta (1,6 miljardia euroa) ja kuljetussektorilta (1,8 miljardia euroa) ostetut tuotteet ja palvelut. Lisäksi metsäteollisuus maksaa julkiselle sektorille vuosittain huomattavan summan erilaisina veroina ja maksuina .Metsäteollisuuden viennin arvo ylitti 12 miljardia euroa vuonna 2018.Osuus kokonaisviennin arvosta n. viidennes.Osuus on suurempi nettoviennin arvosta, koska raaka-aine on suurimmaksi osaksi kotimaista. Tällaisen talouden alan asiantuntijaksi ei tarkkailija Seppäsestä ole, koska yllyttää rapauttamaan sen raaka-ainepohjaa.
Katsotaan sitten ympäristönäkökulmaa. Seppänen asettaa hakkuut ja ilmastotavoitteet vastakkaisiksi: "Metsä on kiva myös siksi, että se sitoo hiiltä ja lykkää ilmastotuhoja myöhempään. Pitäisi siis yhtä aikaa hakata ja olla hakkaamatta metsää." Kummallista, ettei fiksu mies jaksa ottaa sen vertaa, että hiilen sidonta liittyy puuaineksen KASVUUN (anteeksi isot kirjaimet!) Hakkuut ovat kasvun edellytys. Hakkuilla kiihdytetään hiilen sidontaa. Nuoret, hakkuin hoidetut metsät kasvavat parhaiten ja ovat tehokkaita hiilinieluja, ikääntyneet ovat hiilivarastoja se se sellainen vanha rappeutunut metsä, jonka Pekka kehottaa perustamaan on hiilen lähde. Ilman hiilen määrän kannalta ne kaikki pitäisi hakata ja uudistaa. Kun koululaitoksemme ei kykene opettamaan metsäbiologisia faktoja, niin vapaa kansalaisopisto ym. sektori järjestää kyllä metsäalan peruskoulutusta niin metsänomistajille, kuin metsätietoa janoavillekin.
Kolumnisti ei ole saanut yhteydenottoa yhdistykseltään metsäasioissa. Se on ikävää. Nyt kun on nimi "lehdessä", uskon että yhteydenottoja metsäpalveluja tuottavilta yrityksiltä satelee ja Pekka Seppänen saa konsultointiapua metsänsä kuntoon laittamiseksi. Puustoa uusimalla voi ostaa mönkijän tai mersun maasturin, moottorisahan ja turvavarusteita, istutuskuokan, raivaussahan ja niiden hankintahinnan (pl. mersu ja mönkkäri) voi vähentää metsän myyntiverosta (tietenkin verottajan ohjauksessa). Siispä, meillä Suomessa on oiva sananlasku ohjeeksi Pekallekin: "Älä hullua yllytä!". Sopii tähän(-kin) kolumniin...
21. tammikuuta 2021 klo 11.22
♥ 6
> Metsä on kiva myös siksi, että se sitoo hiiltä ja lykkää ilmastotuhoja myöhempään.
>
> Pitäisi siis yhtä aikaa hakata ja olla hakkaamatta metsää.
Kun hyvin hoidetusta metsästä hakataan puuta suurelta osin hyvälaatuisena tukkipuuna, tukit päätyvät sahan kautta varastoimaan sidottua hiiltä talon seiniin jne kymmeniksi viiva sadoiksi vuosiksi, samalla kun hakkuualueelle kasvaa vauhdilla uutta metsää lisää hiiltä sitoen.
Hiilen sitominen puuston kasvuun ja varastointi pitkäaikaisesti on ainoa riittävän suuressa mittakaavassa toimiva keino, jolla voimme saada ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta laskettua.
Kokonaan hakkaamatta ollessa puuston kasvu ja hiilen sidonta hiipuu, ja ajan myötä aletaan olla tasapainotilassa jossa kuollutta puustoa hajoaa hiiltä vapauttaen yhtä nopeasti kuin uutta sitoutuu.
Pitkällä aikavälillä metsien talouskäyttö ei ole hiilen sidonnan kanssa ristiriidassa, vaan ylläpitää sitä.
Kielimalli on luokitellut jokaisen aloituskommentin sen mukaan, myötäileekö se kolumnin pääväitettä tai osaväitteitä vai kritisoiko sitä. Vastauksia muiden kommentteihin ei lasketa, koska niistä ei voi päätellä, kohdistuuko kanta kolumniin vai toiseen kommenttiin. Kun luokitus on epävarma, kommentti lasketaan kannattomaksi.