Linda Liukkaan kolumni: Suomalaisen koodikoulutuksen tulee perustua muullekin kuin ohjelmoinnille

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Hyvä, Linda. Monella alalla suomalainen koulutus on liian yksisilmäistä, vaikka laatu oliskin korkeaa. Opetetaan ihminen laittamaan mutteri tuohon ja kiristämään se tuolla työkalulla. Hukataan se valtavan hyvä pohja, jonka peruskoulu luo. Tietysti täytyy ottaa huomioon ihmisen edellytykset. Ne taas luodaan yhdeksänkymmentäprosettisesti kotona. JOS kotona ei opeteta lasta kiinnostumaan asioista, hankkimaan monenlaisia taitoja, tuhotaan jo tuossa vaiheessa suuri osa lapsen tulevaisuudesta

Liukas on huomannut ihan oikean asian. Pelkkä koodaaminen on mekaanista työtä ja haasteet ovat ihan muualla. Jo 1980-luvun lopulla oltiin mieltä, että koodarit ovat kuoleva ammattikunta koska erilaiset koodigeneraattorit tulevat tekemään sen työn. Jonkun vain on tehtävä ne generaattorit (ennenkuin kybernetiikka etenee riittävän pitkälle joskus hamassa tulevaisuudessa). L.Torvaldskaan ei ole noussut maailmankuuluisuuteen pelikoodarina vaan käyttöjärjestelmän tekijänä. Siis tavallaan työkalun tekinänä. Hän vertautuu mainiosti entisten kultaryntäysten aikoihin ja opetuksiin. Menestyjiä olivat bordellinpitäjien ja viinanmyyjien lisäksi lapiokauppiaat mutta eivät kullankaivajat. Toisaalta laajemmassa katsannossa L.Torvaldsin menestys yksilönä on ollut hänen menestyksensä, ei laajemmin meidän kaikkien. Silloin en olisi ihan vakuuttunut, että hänen takiaan kaikkien täytyisi saada hänen uralleen johtava koulutus. Mutta nuo ongelmanratkaisukyvyt ja monialaisen osaamisen vaatimukset tunnistan ja olen niistä samaa mieltä. Jotta niihin päästäisi, pitäisi kai koulukkaille opettaa taitoja ja tietoja jotka johtavat sille tielle. Siis käsitteellistä ajattelua johdattamaan heitä tunnnistamaan reaalimaailmassa vaikuttavia käsitteitä ja niiden suhteita sekä lisäksi kausaliteettien ymmärrystä jotta osataan hakea perussyitä ja seurauksia. Tuota kaikkea nimitetään ajattelun oppimiseksi eli filosofiaksi. P.s. Voidaan myös kysyä onko ohjelmoija, alan slangilla "koodari", oikea ammattinimike Liukkaan tarjoamalle osaajalle koska k.o. työ on vähenevä osuus heidän kokonaistyöstään.

"Välitön tarve on 7 000–9 000 koodaajalle." Onko tuosta vähennetty työttömät koodarit, joita meillä edelleen on runsaasti? Paljonko tuo "tarve" on nettona, jos työttömät vähennetään pois? Työtön ei ole sama kuin osaamaton, vaikka monet jostain syystä niin luulevat. Työttömyys seuraa esimerkiksi 50 v iästä. En tiedä mikä ICT-alaa Suomessa vaivaa, mutta koodaripula se ei ainakaan ole.

Minä olen sen verran vanha, että olen aloittanut ”urani” ajalla ennen tietotekniikkaa. Tosin siitä oli jo pienoinen häivähdys olemassa 70-80-lukujen taitteessa. En kuitenkaan osaa ohjelmoida (tuskin sillä Basicillakaan, jota opiskeluaikana vähän väännettiin), en tunne tietokoneiden, tablettien tai älypuhelimien sielunelämää. Olen kuitenkin oppinut käyttämään näitä härpäkkeitä sen verran, että olen pysynyt leivän syrjässä kiinni. Minäkin kysyn, mihin nuo aiemmin mainitut ammattilaiset tarvitsevat koodarin taitoja. Eikö tulevaisuudessa riitä, että osaa painella siitä robotista oikeita nappuloita. Sen verran totean teille melko innokkaille, kuten entinen valtiomieskin, että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden. Kukaan ei tiedä, miten hommat hoidetaan, sanotaan nyt 30 vuoden päästä. Spekuloida voi. 60-luvulla uskottiin ihan oikeasti, että 2000-luvulla erilaisia lentovempeleitä on ihmisten saatavilla kuten autoja, kuuhun tehdään turistimatkoja ja muuta aika korkealentoista. No, onhan tässä 2000-lukua vielä jäljellä.