Kesällä 1979 joukko nuoria suomalaispoliitikkoja nousi junaan Helsingissä määränpäänään Suomen ja Neuvostoliiton väliset ystävyysfestivaalit Moskovassa. Festivaalien tarkoituksena oli tutustuttaa nuoria naapurimaan kulttuuriin sekä ihmisiin ja heidän elämäänsä. Isäntämaan johtavat “nuoret” tosin näyttävät venyttäneen nuoruuttaan sen verran pitkälle, että festivaaleilla on epäilemättä ollut myös syvempiä poliittisia tarkoituksia.
Festivaalit olivat järjestyksessään toiset ja niiden järjestelyistä vastasivat Suomi–Neuvostoliitto-Seura sekä Neuvostoliiton kommunistinen nuorisojärjestö Komsomol. Kyseessä olivat ensimmäiset ystävyysfestivaalit, jotka Neuvostoliitossa järjestettiin ei-sosialistisen maan nuorison kanssa. Matkalta koostettiin Ystävyysjuna-niminen filmi, jonka Yleisradio esitti syksyllä 1979.
Moskovassa suomalaiset otetaan vastaan torvisoittokunnan musiikilla sekä uljaalla banderollilla. Myös Suomen ja Neuvostoliiton lippuja heiluttavat moskovalaiset toivottavat vieraat tervetulleeksi.
Festivaalien virallinen ohjelma sisältää mm. puheita, tapaamisia, yleisötilaisuuksia ja seminaareja. Jotain tapahtuman arvostuksesta kertoo se, että niin kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev kuin Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin ovat lähettäneet omat tervehdyksensä festivaalivieraille. Tutuista suomalaispoliitikoista kuvissa vilahtaa mm. Nuoren Keskustan liiton puheenjohtajana tuolloin toiminut Esko Aho.
Ystävyysjuna-filmin perusteella nuorisofestivaalien päiväohjelma näyttää viralliselta ja kovin 70-lukulaiselta, mutta illanvietot olivat aikalaisraporttien mukaan hyvinkin riehakkaita. Suomen valtuuskunta kantaa oman kortensa illan juhliin tuomalla lavalle Mikko Alatalon ja hänen sähkökitaroilla varustetun bändinsä.
Mutta mitä mukana olleet suomalaiset saivat festivaaleista irti? Ainakin vieraat toivoivat konkreettisempaa kosketusta naapurimaan ihmisten työelämään, koulutukseen ja arkeen. Virallisen ohjelman sisältöä ei sinällään arvosteltu, mutta se koettiin turhan tiiviiksi.