Juttu tiivistettynä
– Tervetuloa superälyn maailmaan, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump toivotti viime viikolla YK:n yleiskokouksessa.
Trump on erityisen ylpeä siitä, että hän on keksinyt nimetä tekoälyn superälyksi, artificial intelligence kun kuulosti hänestä feikiltä.
Tiistaina Trump isännöi tekoälyä kehittävien suurten teknologiayhtiöiden johtajia Valkoisessa talossa. Nämä allekirjoittivat vakuutuksen, että ala sääntelee itse itseään.
– Uskon, että se on moraalisesti sitova, Trump vakuutti paperista, jonka hän julkaisi Truth Social -viestipalvelussaan.
Tämä oli Trumpin vastaus muun muassa tekoäly-yhtiö Anthropicin johtajan Dario Amodein esittämiin huoliin, että tekoälyn kehitys uhkaa karata käsistä ja että vauhtia pitäisi koordinoidusti hidastaa.
Pelkoja tekoälyn riistäytymisestä luojiensa käsistä ovat nostattaneet uutiset tekoälyagenttien karkaamisista suljetuista testausympäristöistä.
Tekoäly-yhtiöiden johtajat kokevat aitoa huolta tekoälyn turvallisuudesta, sanoo Lontoon King's Collegen yliopiston vanhempi luennoitsija Nick Srnicek.
– Kun katsoo näiden ihmisten henkilöhistoriaa, he ovat pohtineet ja kantaneet huolta yleisen tekoälyn tai supertekoälyn riskeistä. Termeillä viitataan tekoälyyn, joka kykenisi selviytymään mistä tahansa älyllisestä tehtävästä yhtä hyvin tai paremmin kuin ihmiset.
Samaan aikaan yhtiöillä voi olla myös hyviä kaupallisia syitä nostaa huolia esille.
– Nämä yhtiöt, erityisesti Open AI ja Anthropic, ovat tekoälykilvan vankeja. Kapitalistisen kilpailun pakko ajaa niitä jatkuvasti pyrkimään toistensa ohi. Yhtiöt joutuvat käyttämään aina vain enemmän rahaa selviytyäkseen kilvassa.
Nick Srnicek uskoo, että yhtiöt haluaisivat keskittyä enemmän tekoälymalliensa tehokkuuden kohentamiseen.
Sääntely mahdollistaisi vauhdin hidastamisen yhteisesti, sillä yksinään yhtiöt eivät siihen pysty.
Kuuntele lisää tekoälystä:
Yhtiöt rakentavat uhkakuvaa tekoälystä myös tahallaan
Kun suuret teknologiayhtiöt rakentavat narratiiveja eli kertomuksia tekoälystä, niiden tarkoitus ei ole vaikuttaa vain maallikoihin tai hallituksiin, sanoo tutkija Cecilia Rikap.
Tarkoitus on vaikuttaa myös yhtiöiden omiin työntekijöihin eli tieteilijöihin, jotka kehittävät tekoälyä.
Rikap on University College London -yliopiston taloustieteen professori ja tutkimusjohtaja Innovaatioiden ja yleisen edun instituutissa. Yle haastatteli häntä etäyhteydellä Wienistä.
Kertomuksilla Rikap tarkoittaa esimerkiksi uhkakuvaa supertekoälystä, joka jostain syystä päättää raivata ihmiskunnan tieltään.
– Yritykset muovaavat näitä kertomuksia siten, että tekoälytutkijat keskittyvät pohtimaan kaukana häämöttävää dystooppista tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia riskejä, Rikap sanoo.
– Samalla jää huomiotta se tosiasia, että heidän tekemänsä tutkimus vaikuttaa jo nyt haitallisesti monien ihmisten elämään.
Kun pelkona on supertekoälyn tietoisuuden herääminen ja ihmiskunnan tuho, sivuun jäävät huolet energiaa kuluttavien datakeskusten ilmastovaikutuksista tai tekoälyllä perustelluista irtisanomisista tai luovan työn murentamisesta.
”Big tech” sanelee tekoälyn suuntaa
Tekoälyä kehittää valtava joukkoa organisaatioita yliopistoista yhtiöihin, mutta Cecilia Rikapin tutkimusten mukaan suuren rihmaston lonkeroissa valta keskittyy edelleen pilvipalveluja hallitseville suurille teknologiayhtiöille.
– Vaikka esimerkiksi Amazon ei itse kehitä etulinjan tekoälymalleja, se kykenee pilvipalveluidensa ja investointiensa kautta kontrolloimaan ekosysteemiä, Rikap sanoo.
Samoin on Googlen ja Microsoftin laita. OpenAI-yhtiötä ei olisi ilman Microsoftin investointeja. Siksi Microsoft sai etuoikeutetun pääsyn OpenAI:n kehittämään teknologiaan ja rajoitti sitä, missä yhtiö voi myydä tuotteitaan.
Rikap on tutkinut, mitkä organisaatiot useimmiten esittelevät tuloksiaan maailman tärkeimmissä tekoälykonferensseissa. Googlella ja Microsoftilla oli keskeinen hallitseva asema yhteyksiensä kautta, ja niiden edustajat istuivat järjestelykomiteoissa.
– Näin ne voivat paitsi hyötyä järjestelmällisesti yliopistojen, julkisten tutkimuslaitosten ja jopa startup-yritysten tutkimuksesta, myös vaikuttaa kehityksen suuntaan ja päättää, mikä on olennaista ja mikä ei.
Suuret teknologiayhtiöt käyttävät suuria määriä rahaa lobbaukseen sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Ne kykenevät myös vaikuttamaan tekoälysääntelyä koskevaan tutkimukseen.
Cecilia Rikap arvelee, että todellisuudessa yhtiöt haluavat sääntelyä, joka vapauttaa ne vastuusta ja sälyttää vastuun tekoälyn käyttäjille.
Yhtiöt haluavat pitää tekoälymalliensa turvallisuuden arvioinnin itsellään. Ne eivät halua tehtävään virallista julkista elintä vaan mieluummin jonkin ystävällismielisen kansalaisjärjestön, jota ne voivat epäsuorasti kontrolloida.
Skaalaus vaatii aina vain lisää laskentatehoa
Suuryhtiöiden valta on ohjannut tekoälykehitystä. Niillä on voimavarat heittää yhä vain lisää laskentatehoa ja dataa tekoälymallien kouluttamiseen. Tämä skaalaus vaatii aina vain enemmän ja yhä tehokkaampia datakeskuksia.
– Asiaa olisi voitu lähestyä myös toisella tavalla, tutkija Nick Srnicek sanoo.
Pienemmät tekoäly-yritykset kehittävät malleja, jotka eivät pyri olemaan kaikkea kaikille, vaan keskittyvät tiettyihin tehtäviin.
– Ne ovat paljon pienempiä, halvempia ja helpompia käyttää. Se olisi voinut olla suunta eteenpäin, Nick Srnicek sanoo.
Raakaan laskentavoimaan perustuva tapa kouluttaa tekoälymalleja ei välttämättä voi jatkua loputtomiin.
– Jossain vaiheessa hyöty alkaa vähentyä, ja vastaan tulevat niin fyysiset kuin taloudellisetkin rajat. On varmasti olemassa parempiakin tapoja kouluttaa näitä malleja – emme vain vielä tiedä, mitkä ne ovat, Nick Srnicek sanoo.