Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
Kirjoitin aiemmassa työssäni satoja tiedusteluraportteja – mielessäni varsinkin yksi lukija: tasavallan presidentti. En pohtinut, suuttuuko hän arvioistani. Mietin ainoastaan, mihin maailmankolkkaan presidentti oli matkustamassa, millaisiin kysymyksiin hän joutui ottamaan kantaa, millaisista analyyseista voisi olla hänelle hyötyä.
Viime aikoina olen ajatellut paljon entisiä kollegoitani Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisössä. Hekin, joilla vielä on työpaikka, joutuvat yhä useammin pohtimaan, vaarantaako epämiellyttävä arvio tai johtopäätös oman uran. Uskaltaako kukaan heistä enää kirjoittaa rehellisiä arvioita?
USA:n tiedusteluyhteisö on massiivinen. Siihen kuuluu 18 eri organisaatiota. Yhdysvaltojen viimeaikainen kehitys on herättänyt läntisessä tiedusteluyhteisössä kysymyksiä: missä vaiheessa poliittinen ohjaus johtaa koko tiedustelun politisoitumiseen? Tuleeko tiedustelusta poliittisten intressien pelinappula?
Tiedustelupalveluiden työ pohjautuu kokemukseen, verkostoihin ja luottamukseen. Organisaatioiden sisällä tehtävät on rajattu niin, että jokaisella työntekijällä on pääsy vain oman työnsä kannalta oleelliseen tietoon.
Donald Trumpin hallinnon lukuisat irtisanomiset ja henkilövaihdokset vaarantavat tärkeää tietopääomaa. Pahimmillaan menetetään kriittistä osaamista, jonka korvaaminen ja uudelleen rakentaminen vie vuosikausia. Trumpin toisella kaudella on irtisanottu esimerkiksi lukuisia Venäjään perehtyneitä analyytikoita.
Äkilliset ja näyttävät irtisanomiset ovat myös signaali siitä, että kukaan ei ole turvassa. CIA:n analyytikoille vuosittain tehdyssä kyselyssä vastaajat kertoivat suoraan pelkäävänsä seurauksia, jos heidän arvionsa eivät ole nykyhallinnon mieleen. Trumpin hallinto on myös julkistanut poikkeuksellisella tavalla aiemmin salaista tiedustelutietoa tavoitteenaan tukea hallinnon omia poliittisia tarkoitusperiä.
Yhdysvaltojen tiedustelun turbulenssi aiheuttaa päänvaivaa myös sen kansainvälisille kumppaneille. Suomenkin Suojelupoliisi ja sotilastiedustelu ovat joutuneet pohtimaan muuttunutta tilannetta. Yhteistyön lopettaminen ei ole mahdollista, koska eurooppalaiset tiedustelupalvelut ovat riippuvaisia Yhdysvaltojen kyvykkyyksistä. USA:n signaali-, satelliitti- ja kybertiedustelun merkitys Euroopalle on kriittinen. Sen takia kumppanuutta jatketaan, mutta tasapainoillen.
Yhdysvaltojen tiedustelun kriisi ei ole vain tiedusteluyhteisön ongelma. Jos globaalin suurvallan päätökset perustuvat ensi sijassa presidentin mielipiteisiin eivätkä riippumattomaan tiedustelutietoon, tilanteella voi olla hurjia seurauksia. Lähin esimerkki on meneillään oleva Iranin kriisi.
Trumpin hallinnon aggressiivisuutta omaa tiedusteluaan kohtaan on vaikea tulkita muutoin kuin niin, että Trump ja hänen hallintonsa eivät näe tiedustelupalveluita päätöksentekonsa tukena vaan vihollisena. Poliittinen johto presidentti etunenässä painostaa tuottamaan arvioita, jotka ovat mieluista kuultavaa. Kun työpaikkojensa puolesta pelkäävät työntekijät sensuroivat raporttejaan, myöskään kansalaiset eivät voi enää luottaa tiedustelun riippumattomuuteen.
Suomen vahvuus on se, että meillä presidentti ei ole samanlainen vallankäyttäjä kuin USA:ssa. Presidentti on Suomessakin tiedustelun tärkein asiakas, mutta hän ei puutu tiedustelupalveluiden johtamiseen tai arvioihin, puhumattakaan potkujen antamisesta.
Vakava maailmantilanne ja poliittinen kuohunta kotimaassa nostattavat aika ajoin ministereissä ja heidän avustajissaan haluja saada tiedustelupalvelulta tukea omille näkemyksilleen. Itseäni tällaiset toiveet turhauttivat. Joskus tuntui esimerkiksi, että Supon toivottiin todistavan jokainen valtakunnassa tapahtunut risahduskin Venäjän salaiseksi operaatioksi.
Tiedustelun ei pidä kertoa päätöksentekijöille sitä, mitä he haluavat kuulla. Tiedustelun arvo syntyy kyvystä tunnistaa myös sellaisia kehityskulkuja, jotka ovat ristiriidassa vallalla olevien oletusten kanssa tai poliittisesti vaikeita.
Tiedusteluviranomaisten tehtävänä on suojella kansalaisia ja demokratiaa. Yhteiskunta on demokraattinen niin kauan, kun tiedusteluanalyytikko uskaltaa haastaa presidentin.
Saana Nilsson
Kirjoittaja on entinen supolainen, joka piti vuosia suunsa supussa ja totuttelee nyt elämään ”vapaana agenttina”.