Yhdysvallat on monelle mysteeri.
Se on mahtaileva, suulas, ylikaupallinen, teennäinen, poukkoileva ja jakautunut. Saippua, josta on vaikea saada otetta.
Toisaalta se on menestynyt kulutusparatiisi, viihteen ja teknologian jättiläinen, tähtipölyn ja suurten uutisten maa, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Se on maa, josta otetaan mallia. Ja maa, josta ei haluta ottaa mallia. Ristiriitojen pesä.
Yhdysvaltain historian professorin Marko Maunulan kirja Arvoitus nimeltään Amerikka julkaistaan tänään perjantaina. Kirja on yli 30 vuotta Yhdysvalloissa asuneen Maunulan yhteenveto siitä, miten hänen uudesta kotimaastaan tuli sellainen kuin se on.
Maunula on suomalaisille tuttu kasvo. Atlantan miljoonakaupungin kupeessa Claytonin osavaltionyliopistossa työskentelevä professori on tottunut erityisesti Donald Trumpin valtakaudella selittämään, mitä ”rapakon takana” tapahtuu ja miksi.
Mitä Yhdysvallat siis on?
Annetaan Maunulan kertoa, ja puhutaan sitten Trumpista.
1. Etelä vastaan pohjoinen
Maunulan Yhdysvallat on ennen kaikkea ristiriitainen ja jakautunut.
Erityisesti pohjoisen ja etelän väliset jännitteet ovat olleet iso jakolinja 1600-luvun alusta asti, Maunula kirjoittaa.
Tuolloin englantilaiset siirtolaiset alkoivat asuttaa itärannikkoa. Etelän suotuisa ilmasto mahdollisti tuottoisat tupakkaviljelmät, mutta pohjoisessa piti jo varhain rakentaa ja teollistua.
Etelässä uskottiin yksilönvapauteen ja arvostettiin omaa maata vaurauden perustana, pohjoinen taas on ollut alusta asti yhteisöllisempi ja uskonut vahvempaan keskusjohtoon. Vaikka teollisuus teki pohjoisesta rikkaamman, etelä ei ole luopunut perusperiaatteistaan.
Sitten on vaalea- ja tummaihoisia ihmisiä, valtava nippu eri kulttuureja ja uskontoja. Yhdysvallat on takapajula ja edelläkävijä. Se on läntisen maailman uskonnollisin maa ja samaan aikaan pornoteollisuuden keskus.
Maa on niin suuri ja monimuotoinen, että sen sisään mahtuu useita eri todellisuuksia.
Mutta kiinnostavasti Maunula tuo esiin, että kun 1600 – 1800-lukujen amerikkalaiset muuttivat länteen, he yleensä pysyivät samoilla leveyspiireillä kuin mistä lähtivät.
Uusi aika on sekoittanut etelän ja pohjoisen väkeä, mutta perusjakolinja on Maunulan mukaan entisellään, ja se näkyy vaaleissa. Etelä on konservatiivisempien ja ”amerikkalaisempina” itseään pitävien republikaanien valta-aluetta, pohjoinen taas liberaalimpien demokraattien.
2. Amerikka on amerikkalainen
Euroopassa oletetaan, että yhdysvaltalaiset tuntevat huonosti muuta maailmaa. Se pitää melko hyvin paikkansa. Vain noin puolella amerikkalaisista on passi.
Monille amerikkalaisille ulkomaailma on jotain, mistä heidän esivanhempansa muuttivat pois. Se on köyhien ja kansalaisiaan sortavien valtioiden maailma, jonne työpaikat katoavat ja jossa amerikkalaisia kuolee järjettömissä sodissa.
”Kun fokus siirtyy pois suurkaupungeista, eliittiyliopistojen kampuksilta, Washingtonin valtakeskuksista ja suuryritysten johtohuoneista kohti sydänmaiden pikkukaupunkeja tai suurkaupunkien sinikaulusväestön lähiöitä, kuva ulkomaailmasta muuttuu dramaattisesti”, Maunula kirjoittaa.
Siksi Amerikka on useimmiten pitänyt huolta lähinnä omista asioistaan. Maailmansotien jälkeinen ajanjakso, jolloin Yhdysvallat oli vahvasti mukana Euroopan ja maailmankin asioissa, ei kuvasta perinteistä amerikkalaista ajattelua.
Maailmanlaajuisen hegemonian tavoittelu on uudempi projekti, syntynyt 1990-luvun kommunismin kaatumisen raunioille, uuskonservatismin hengessä.
3. Rahan, väkivallan ja uskontojen luvattu maa
Väkivalta on ollut Yhdysvalloissa läsnä aina, Maunula huomauttaa.
Maa oli uudisasukkaille pelottava ja vieras. Yhteenotot alkuperäisasukkaiden kanssa ja villin, vaarallisen lännen asuttaminen pakottivat elämään ase käden ulottuvilla.
Aseenkanto-oikeus on jäänyt pyhäksi, niin pyhäksi että edes vuoden 2012 Sandy Hookin joukkoampuminen eli kahdenkymmenen alakoululaisen surmaaminen ei kääntänyt yleistä mielipidettä aseita vastaan.
Väkivalta kietoutuu maahanmuuttovastaisuuteen, jonka kohteeksi etenkin etelän tummaihoinen väestö on joutunut vielä pitkään orjuuden lakkauttamisen jälkeenkin.
Oma lukunsa on amerikkalaisen kristillisyyden vahva uusnousu.
Työntekoa, puhdasoppisuutta ja ankaraa moraalikäsitystä edustava puritanismi on ollut läsnä Yhdysvalloissa lähes ensimmäisistä siirtolaisista asti. Karismaattisten johtajien evankelikaalisuus on noussut 2000-luvulla ja kietoutunut poliittiseen valtaan.
”Amerikkalainen kristillisyys tuntee vahvasti, tietää heikosti ja pulppuaa tilannekohtaista teologista luovuutta”, Maunula kirjoittaa.
Raha puolestaan on keskeinen ajuri menestystä jahtaavassa kulutusyhteiskunnassa.
Rahan merkityksen kasvu politiikassa on lisännyt Maunulan mukaan maan jakautuneisuutta. Vaalivoitot vaativat yhä tähtitieteellisempiä rahamääriä, minkä osoittaa se, että Texasin vuoden 2024 senaattoriehdokkaat Ted Cruz ja Beto O’Rourke käyttivät vaaleihin yhteensä lähes 200 miljoonaa dollaria.
4. Vapaa teknologiaihme, joka on antanut maailmalle paljon
Samalla Yhdysvallat on ollut edelläkävijä.
Se on houkutellut ihmisiä kaikkialta maailmasta. Maan yrityskenttä on jättimäinen ja tutkimuslaitokset laadukkaita. Yhdysvallat on tuottanut maailmalle teknologiajättejä kuten Applen, Googlen, Metan ja Nvidian.
Kaiken pohjana on kilpailuhenkinen yhteiskunta, jossa ihminen on enemmän omillaan kuin Euroopassa – niin hyvässä kuin pahassa. Suuret tuloerot tarkoittavat satumaisia rikkauksia ja köyhyyttä sekä eriarvoisuutta, mutta monimuotoisuus luo vapaata dynamiikkaa.
Amerikkalaisilla on uransa aikana keskimäärin 12 työpaikkaa. Suunnanvaihto tai takinkääntö eivät ole paheita, vaan osa amerikkalaista elämää.
Sosioekonominen liikkuvuus on tutkimusten mukaan vähentynyt 1980-luvulta lähtien eli köyhät ovat yhä useammin jämähtäneet köyhyyteen, mutta ainakin toistaiseksi usko järjestelmään on isossa kuvassa säilynyt.
Uuden talouden keskiössä on Kalifornian Piilaakso, jota Maunula nimittää tämän vuosisadan uudeksi Firenzeksi, siis eräänlaiseksi renessanssikeskukseksi joka pulppuaa ideoita ja keksintöjä.
Kalifornia on ollut edelläkävijä sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen tasa-arvossa. Ei ole sattumaa, että 1960 – 70-luvun hippiaate ja yhteiskunnan luutuneiden mallien haastaminen roihusivat juuri Kaliforniassa, ja seksuaalivähemmistöille osavaltio on tarjonnut suvaitsevan ja hyväksyvän yhteisön.
Nykyajan teknologiaguruja ja visionäärejä Maunula vertaa uutta elämäntapaa etsineisiin beatnikeihin ja tietoisuuden rajoja koetelleisiin hippeihin:
”Valmius haastaa vakiintuneet ajattelumallit ja pioneereilta periytynyt rohkea ennakkoluulottomuus leimaavat tapaa, jolla lännen asukkaat katsovat maailmaa ja joskus jopa todellisuutta.”
Ja nyt: Trumpin nousu
Trumpin valtakausi on syntynyt tähän amerikkalaiseen mielenmaisemaan.
Vaikka Euroopastakin löytyy Donald Trumpin sympatiseeraajia, täällä Trumpin nousu presidentiksi on ollut lähinnä shokki.
Trump lupasi tuoda työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin ja pitää sen irti vieraista sodista. Se resonoi kymmeniin miljooniin amerikkalaisiin, jotka ovat huolissaan toimeentulostaan ja ”amerikkalaisuuden” katoamisesta ja viis veisaavat ulkomaista.
Maunulan mukaan amerikkalainen politiikka on syntymästään asti ollut ”kontaktilaji”. Taisteluita ei ole kaihdettu, tappelu maistuu monille amerikkalaisille ja politiikka on foorumi alueellisille välienselvittelyille.
Politiikka on Maunulan mukaan enemmän heimo- kuin luokkataistelua.
Kun sen yhdistää amerikkalaiseen uskoon oman tekemisen poikkeuksellisuudesta ja puritaaniseen ajatukseen missiosta pelastaa muut omien oikeaksi uskottujen asioiden taakse, nyky-Yhdysvaltojen johto uskoo esimerkiksi voivansa hallita Grönlantia paremmin kuin Tanska.
Uskonnon ja rahan yhteenliittymä on nostanut Trumpin jopa jumalalliseen asemaan. Siinä Trump on osa identiteettipolitiikkaa, jossa taistellaan amerikkalaisista arvoista.