Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
”Euroopan unioni on syvästi huolissaan väkivaltaisuuksien kiihtymisestä Länsirannalla.” Näin ”jyrähti” Euroopan ulkoasiainhallinnon tiedote pari viikkoa sitten. Kaikkia osapuolia kehotetaan välttämään ”provosoivaa kielenkäyttöä” ja lopettamaan ”väkivallan kierre”.
Lausunnon taustalla oli hiljattainen välikohtaus. Laittoman israelilaisen siirtokunnan aseistetut miehet tunkeutuivat palestiinalaiskylään. Seuranneessa kahakassa kuoli kaksi israelilaista ja neljä palestiinalaista. Niinpä Israelin armeija pidätti yli 70 palestiinalaista, mutta ei yhtään siirtokuntalaista.
Siirtokuntalaiset hyökkäsivät kostoksi useisiin kyliin ympäri Länsirantaa ja polttivat muun muassa kaksi moskeijaa. Tuhopoltot ovat jatkuneet. Myös Israelin armeijan operaatiot Länsirannalla ovat jatkuneet
YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimiston mukaan pelkästään tänä vuonna siirtokuntalaiset olivat jo tätä ennen tappaneet 13 ja haavoittaneet 572 palestiinalaista Länsirannalla. Israelin armeija on tappanut 60 ja haavoittanut 730 palestiinalaista. Mukana on runsaasti lapsia.
Samana aikana uutinen kertoo, että yksi Israelin siirtokuntalainen on kuollut autokolarissa palestiinalaisen auton kanssa. Se saattoi olla tahallista tai sitten ei. Myös 19 siirtokuntalaista ja kaksi sotilasta on haavoittunut.
Joten EU on todella huolissaan. Deeply concerned.
Jos Euroopan unioni tai edes sen jäsenvaltiot haluavat ikinä olla minkään vertaa puoliksi varteenotettava ulkopolitiikan toimija omalla takapihallaan Lähi-idässä, lausuntojen sävyä, ja erityisesti toimia, pitäisi pikaisesti terävöittää. Nykyisellään eurooppalaiset lausunnot ovat surullinen vitsi. Tämä pätee myös Suomeen.
Länsiranta, Itä-Jerusalem ja Gazan kaista ovat olleet Israelin miehittämiä liki 60 vuotta, kesäkuusta 1967 asti.
Kansainvälinen tuomioistuin ICJ on todennut miehityksen laittomaksi. Sen tulkinta on, että Israel pyrkii miehityksen varjolla laajentamaan valtionaluettaan ja estämään pysyvästi palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden. Myös Israelin pääministeri on vahvistanut asian olevan näin.
ICJ on vaatinut Israelia vetäytymään laittomasti miehittämiltään alueilta välittömästi ja maksamaan palestiinalaisille korvauksia miehityksen tuottamista vahingoista.
ICJ antoi lausuntonsa YK:n yleiskokouksen pyynnöstä. Lausunto myös käsiteltiin YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2024, jossa selvä enemmistö hyväksyi sen. Myös Suomi äänesti päätöslauselman puolesta ja tuli näin vaatineeksi Israelia päättämään miehityksensä 12 kuukauden kuluessa. Aikaraja täyttyi muuten viime syksynä.
Miehitys jatkuu. Israelin hallitus on hiljattain hyväksynyt kymmenien uusien laittomien siirtokuntien perustamisen.
Länsirannan ”väkivallan kierre” ei johdu vihasta, ei provosoivasta kielenkäytöstä, ei yksittäisten fanaatikkojen toiminnasta. Väkivalta on rakenteellista. Se on suunnitelmallista. Se on Israelin hallituksen politiikkaa.
Kun terrorijärjestö Hamas iski Israeliin lokakuussa 2023, ja Israel käynnisti systemaattisen Gazan kaistan tuhoamisen. Euroopassa herättiin hetkeksi siihen, että jotain pitäisi tehdä poliittisen ratkaisun löytämiseksi. Ei tehty lopulta mitään.
Nyt Gaza on raunioina. Eloonjääneistä palestiinalaisista monet elävät kolmatta vuotta teltoissa sairauksien ja puutteen runtelemina. Viime vuoden lokakuussa alkaneen ”tulitauon” jälkeen Israelin armeija oli kesäkuuhun mennessä tappanut jo yli tuhat palestiinalaista Gazassa, monet heistä lapsia. YK:n itsenäinen tutkintakomissio totesi kesäkuussa Israelin syyllistyvän yhä kansanmurhaan.
Sama synkkä kohtalo uhkaa muodossa tai toisessa myös Länsirannan palestiinalaisia.
Euroopassa herättiin liian myöhään siihen, miten vahingollista oli, kun Venäjän aggressioon Krimillä reagoitiin niin heikosti. Israelin suhteen on oltu vuosikymmeniä vielä löperömpiä: ollaan syvästi huolissaan, mutta kauppa käy.
Ei ole ihme, että Israelin hallitus katsoo voivansa tehdä, mitä haluaa.
Mutta jos me emme tee mitään, se tekee meistä osallisia.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja toimi aikanaan Länsirannalla kansalaisjärjestön tutkijana ja pääsi itse näkemään, mikä musertava vaikutus tukahduttavalla sotilasmiehityksellä ja siirtokuntalaisväkivallalla on.