Juttu tiivistettynä

Lehden tietojen mukaan kauppa perustuu tasavallan presidentti Alexander Stubbin myötävaikutukseen ja Trumpin pitkäaikaiseen kiinnostukseen jäänmurtajia kohtaan.

The New York Times kertaa artikkelissaan Trumpin Suomen vierailua vuonna 1992. Lehti kertoo presidentin jo tuolloin ankkuroineen itsensä ajatukseen jäänmurtajista, kauan ennen hänen ensimmäistä presidenttikauttaan. The New York Times käyttää artikkelissaan linkkiä Ylen juttuun, jossa kerrottiin Trumpin käyneen tuolloin tutustumassa risteilijöihin Helsingissä.

NYT: Jäänmurtajat ovat Trumpin fiksaatio

Artikkelissa kyseenalaistetaan, kuinka republikaanit korvamerkitsivät viime vuoden budjettilakiin rahoituksen Suomen jäänmurtajille. Hankkeeseen varattua rahaa oli budjetissa 3,5 miljardia dollaria. Toinen 3,5 miljardia otettiin saman lain rajaturvallisuuteen varatuista rahoista, sisäisen turvallisuuden ministeriön varaministeri Troy Edgar kertoo haastattelussa.

One Big Beautiful Bill -nimellä tunnettu budjettilaki on The New York Timesin mukaan antanut Trumpin hallinnolle laajat valtuudet ohjata miljardeja dollareja haluamiinsa hankintoihin ilman kunnollista valvontaa.

Artikkelin mukaan Yhdysvaltojen rannikkovartiosto on vuonna 2023 arvioinut tarvitsevansa neljästä viiteen uutta jäänmurtajaa. Yhdysvallat solmi Suomen kanssa sopimuksen lokakuussa 2025 jäämurtajakaupoista.

Rannikkovartioston komentaja, amiraali Kevin E. Lunday kertoo hankintapäätöksen ja luvun 11 tulleen suoraan presidentti Trumpilta.

The New York Times kertoo jutussaan, että sopimukset solmittiin ilman kilpailutusta. Kongressin alainen riippumaton tarkastusvirasto kertoo, että asiassa vedottiin harvoin käytettyyn yleisen edun mukaiseen poikkeussääntöön. Säännön vuoksi rannikkovartioston ei tarvinnut osoittaa hankinnan kiireellisyyttä, eikä sitä, miksi vain valitut yhtiöt voivat toteuttaa hankinnan.

– Emme ole nähneet mitään sellaista tietoa, joka oikeuttaisi hankkia ne yksitoista [jäänmurtajaa], Shelby S. Oakley kertoo Yhdysvaltain hallinnon vastuullisuusyksiköstä.

Oakleyn mukaan myös arvio päätösten pitkän aikavälin kustannuskestävyydestä puuttuu. Hän vertasi rannikkovartiostoa lottovoittajaan, joka hankkii itselleen suuret tilukset ja huomaa ettei raha riitäkään niiden ylläpitoon.

Ainakin osa aluksista on tarkoitus saada vesille vuoteen 2028 mennessä, joten ne ehtinevät myös Trumpin hallinnon käyttöön.