Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
Seurasin Suomi-areenan keskustelua Porissa. Toimittaja Jaakko Loikkanen kysyi Kanadan entiseltä pääministeriltä Justin Trudeaulta: mitä Suomen pitäisi oppia maahanmuutosta? Raatihuoneenpuiston kesäillassa viisi tuhatta ihmistä kuunteli vastausta herkeämättä.
Trudeau totesi, että ensimmäisellä sukupolvella on aina vaikeuksia. He jättävät omat maansa, kulttuurinsa, kielensä. On olennaista tukea heitä mahdollisimman paljon.
Mutta isoin maahanmuuton kysymys on Trudeaun mukaan, miten onnistumme toisen sukupolven kanssa.
Jos joku, jonka sukujuuret eivät ole suomalaiset, kasvaa Suomessa, käy koulunsa, oppii kielen, arvostaa jääkiekkoa, rakastaa talvea ja on samalla tavalla avoin ja kunnioittava erilaisuutta kohtaan kuin länsimaisessa yhteiskunnassa ollaan, omaksuu meidän arvomme, niin hänen pitäisi saada kokea olevansa suomalainen, Trudeau summasi.
Yleisö taputti voimakkaasti, minä liikutuin kyyneliin. Mutta myöhemmin aloin myös pohtia.
Eiväthän kaikki taustaltaan täysin suomalaisetkaan arvosta jääkiekkoa tai rakasta talvea! Kuinka täydellistä suomalaisuuden stereotypiaa me itse asiassa vaadimme ihmiseltä, jonka sukujuuret ovat muualla?
Kanadaan on paljon halukkaita, ja se laatii tulijoille vaatimuslistoja. Meilläkin selvitettiin maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmää, mutta ideaa ei kannatettu. Pisteytys toimii parhaiten, kun hakijoita on paljon. Suomeen ei ole.
Mitä me siis vähintään edellytämme uusilta suomalaisilta? Asiasta ei ole yhteistä ymmärrystä.
Virallisesti kansalaisuuden saamiseksi on osattava suomea tai ruotsia vähintään tyydyttävästi, on pitänyt asua Suomessa vähintään kahdeksan vuotta ja oltava nuhteeton niin rikosten kuin maksuvelvoitteiden, kuten verojen ja elatusmaksujen, osalta. Vaatimuksena on myös turvattu toimeentulo, eli käytännössä eläminen ilman työttömyysetuutta tai toimeentulotukea.
Ensi vuoden alusta kansalaisuuden saaminen edellyttää myös kansalaisuuskoetta, joka testaa tietämystä Suomen lainsäädännöstä, historiasta ja kulttuurista. Yksityiskohdista ei ole vielä tietoa. Maahanmuuttovirasto julkaisi keväällä markkinakartoitusilmoituksen, jolla se etsi yliopistollisia toimijoita kehittämään kansalaisuuskokeen oppimateriaalia ja koekysymyksiä.
Voi ajatella, että kansalaisuusvaatimuksissa ja -kokeessa määritellään, missä suomalaisuuden minimiraja kulkee. Jää nähtäväksi, mihin se asettuu.
Kansalaisuuskoe on yksi hallituksen tekemistä kiristyksistä maahanmuuttoon. Linja on ollut jännitteinen tutkijoiden näkemyksen kanssa. Hallitus on valinnut leikata merkittävästi kotoutumispalveluista ja korostaa yksilön omaa vastuuta kotoutua. Tutkimustiedon perusteella on selvästi hyödyllistä, että julkinen valta osallistuu maahanmuuttajan paikan löytämiseen yhteiskunnasta.
Samaa totesi Trudeau Suomi-areenalla.
Sanotaan, että kotoutuminen on kaksisuuntainen tie, myös vastaanottajan on tultava vastaan. Muutokseen liittyy silti kulttuurisia kasvukipuja, kuten hiljattainen kamppailu Suvivirren paikasta koulun kevätjuhlassa. Toisin kuin olisi voinut olettaa, vastakkain eivät olleet suomalainen yhteiskunta ja maahanmuuttajat, vaan supisuomalainen koululaisen isä, jonka mielestä ketään ei pitäisi pakottaa kuuntelemaan uskonnollisia lauluja koulun juhlassa.
Moni maahan muuttanut puolestaan kertoo tukevansa tätä suomalaista perinnettä. Kolmevuotiaana Suomeen muuttanut jalkapallon erotuomari Mohammad al-Emara otti kantaa Suvivirren puolesta todeten, että yhteiskunta ilman yhteisiä kokemuksia alkaa hajota pieniksi leireiksi.
Urheilu on muuten yksi areena, jolla voidaan rakentaa yhteistä kuulumisen kokemusta. Toisaalta se voi olla myös näyttämö rasistisille hyökkäyksille. Yksi räikeimmistä oli Espanjan ex-pääministerin Mariano Rajoyn hiljattainen kirjoitus, ettei Ranskan MM-jalkapallojoukkueessa ollut ranskalaisia pelaajia.
Tähän kyseenalaistaminen lopulta aina palautuu: nimeen, ihonväriin, syntyperään.
Siksi tuntui väkevältä kuunnella Trudeauta Porissa: maahanmuuttajaperheeseen syntyneen tulee voida kokea olevansa yhtä suomalainen kuin muidenkin.
Vielä väkevämpää oli kuulla, kun tuhannet suomalaiset osoittivat vastaukselle suosiota.
Shadia Rask
Kirjoittaja on ruskea suomalainen maahanmuuttotutkija, joka on taistellut suomalaisuutensa kyseenalaistamista vastaan hikipingottamalla äidinkielen rimpsuja ja pilkkusääntöjä.