Juttu tiivistettynä
Jussi Lindgren on suurelle yleisölle vieras, mutta hän yksi hallituksen vaikutusvaltaisimmista taustavaikuttajista.
Valtiovarainministeri Riikka Purran talouspoliittisena erityisavustajana Lindgrenillä on ollut näppinsä pelissä esimerkiksi hallituksen leikkauspäätösten valmistelussa.
Tapaamme Lindgrenin heinäkuisena kesäpäivänä Helsingin Kruununhaassa.
Helsingin yliopistosta kansantaloustieteen maisteriksi valmistunut Lindgren viljelee puheessaan taloustieteellistä jargonia ja puhuu pitkään sekä harkiten.
Aalto-yliopistosta tekniikan tohtoriksi väitelleellä miehellä on kuitenkin myös toinen puoli: hän tykkää provosoida.
Kuka on Jussi Lindgren?
Lindgren syntyi Kuopiossa vuonna 1982. Hän kasvoi keskiluokkaisessa perheessä opettajaäidin ja viime vuonna edesmenneen insinööri-isän lapsena. Isän työ vei perhettä ympäri maakuntia.
Politiikka ei kotona näytellyt merkittävää roolia. Lapsuuden kodissa kuitenkin arvostettiin korkealle sivistystä ja koulutusta.
– Ne asiat ovat jääneet meikäläiselle oppeina, joita olen pyrkinyt elämässäni toteuttamaan ja viemään seuraavalle sukupolvelle, puolisonsa ja lapsensa kanssa nykyisin Helsingissä asuva Lindgren kuvaa.
Valmistuttuaan Lindgren päätyi valtion leipiin, virkamieheksi. Hän on työskennellyt valtiovarainministeriössä, valtioneuvoston kansliassa ja Euroopan komissiossa.
Perussuomalaisissa vetosi hänen sanojensa mukaan ”maalaisjärkisyys” ja maahanmuuttopolitiikka.
– Määrätynlainen maahanmuutto on mielestäni pidemmällä aikavälillä iso uhkatekijä Suomen taloudelliselle kestävyydelle ja kulttuurimme säilymiselle, hän kuvaa ajatteluaan.
Maahanmuutosta Lindgrenillä riittäisi puhuttavaa. Palataan siihen myöhemmin. Leikkausministerin ykköspakin kanssa on kuitenkin puhuttava ensin rahasta.
Lindgren ei kuvaa talousajatteluaan radikaaliksi. Markkinataloudessa monet asiat tuotetaan tehokkaimmin kilpailluilla yksityisillä markkinoilla. Julkista sektoriakin kuitenkin tarvitaan, sitä hän ei halua vähätellä.
– Jokainen mielestäni ymmärtää, että julkisen talouden ydintehtäviä on esimerkiksi sotilaallinen maanpuolustus. Se on kaiken perusta ja ankkuri, Lindgren aloittaa.
Lindgrenin mukaan Yhdysvaltain esimerkki on osoittanut, miten kalliiksi yksityistetty vakuutuspohjainen järjestelmä voi käydä.
– Sen takia minä kannatan julkista terveydenhuoltoa noin yleisesti ottaen. Toki sielläkin asioita voidaan tehdä tehokkaammin. Sitä en kiistä.
Luonnolliset monopolit, kuten sähköverkot ja tiestö on myös syytä pitää julkisissa käsissä.
”Asunto- ja asumispolitiikassa on epäonnistuttu”
Lindgrenin mielestä on kuitenkin selvää, että menoja on karsittava. Nykyinen hallitus on merkittävimmät päätöksensä tehnyt, mutta seuraavalla hallituksella työ on vasta edessä.
Alustava arvio tulevan hallituskauden sopeutustarpeesta asettuu 8–11 miljardiin euroon. Luku tarkentuu joulukuussa.
Kehitysapu, poliittisen väännön keskiössä jo kuluvana kesänä olleet STEA-avustukset, sosiaaliturva, yritystuet.... Muun muassa näistä Lindgren itse aloittaisi leikkaustalkoot.
Tulojen vahvistaminen veronkiristyksillä ei sen sijaan houkuta.
– Suomessa on jo tällä haavaa maailman korkeimpia kokonaisveroasteita, ja toisaalta talouskasvumme on ollut hyvin matalaa oikeastaan viimeiset 20 vuotta. En ekonomistina enkä poliitikkonakaan mielellään lähtisi veroja kiristämään kokonaisuutena.
Sosiaaliturvasta syyniin päätyisivät ensimmäisenä asumistuet.
Pelkkien tukien lisäksi pitäisi kuitenkin tarkastella asumisen tukemista laajemmin, mukaan lukien valtion tukemaa uudisrakentamista eli esimerkiksi korkotukilainoja ja lainojen valtiontakauksia.
– Mielestäni suomalaisessa asunto- ja asumispolitiikassa laajemmin on epäonnistuttu. En kritisoi yhtä hallitusta, vaan 2000-luvun vallankäyttäjiä Suomessa.
– En pidä hyvänä ajatusta, että asumista suoraan tuetaan. Asumisen on hyvä olla edullista, mutta siihen voitaisiin päästä mieluummin järkevällä ja tehokkaalla kaavoituksella.
Sosiaaliturvan Lindgren olisi valmis rajaamaan muilta kuin kansalaisilta pois kokonaan. Ajatusta ovat pitäneet esillä perussuomalaiset aiemminkin.
Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yritys eriyttää maahan muuttaneiden sosiaaliturvaa tyssäsi perustuslakiin. Lain mukaan ihmisiä ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi alkuperän tai kielen perusteella.
Perustuslailliset hankaluudet eivät kuitenkaan ole estäneet nykyistä hallitusta yrittämästä. Kotoutumistuen ja yleistuen kielilisän käyttöönottoa koskeva esitys on annettu eduskunnalle.
Muutoksessa osa ilman riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa olevista maahanmuuttajista päätyisi yleistukea pienemmälle kotoutumistuelle.
Kokoomusjohtoinen perustuslakivaliokunta ehti jo näyttää vihreää valoa lakimuutokselle, jolla kotihoidon tuki ollaan rajaamassa pois alle kolme vuotta maassa asuneilta.
Yksi asia mistä Lindgren on huolissaan on suomalaisten syntyvyys.
Lindgren kuitenkin myöntää, että poliitikkojen on vaikea tuupata ihmisiä hankkimaan lapsia.
Talouspolitiikan keinoin tähän voisi kuitenkin kannustaa. Hänen mukaansa esimerkiksi työssäkäyvien perheellisten tuloverotusta voisi entisestään keventää verrattuna lapsettomiin.
Tämän suuntaisia toimia hallitus on jo tehnytkin ottamalla käyttöön työtulovähennykseen lapsikorotuksen. Samalla kuitenkin hallitus on poistanut lapsikorotukset työttömiltä.
Jos syntyvyyttä ei saada nousuun, suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, Lindgren uskoo.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan ilman maahanmuuton merkittävää lisäämistä työikäisten määrä romahtaa.
Lindgrenin mukaan Suomessa on kyllä tilaa myös maahanmuuttajille. Tosin vain tietynlaisille sellaisille.
”Tykkään provosoida”
”Maahanmuutto voi toimia, jos rajalle rakennetaan riittävän vahva filtteri. Esimerkiksi kun Puolustusvoimat karsii varusmiehistä ainesta johtajakoulutukseen kognitiivista kykyä mittaavilla testeillä, ehkä saman testin voisi asettaa maassa oleskelun kriteeriksi.”
Näin Lindgren kirjoitti verkkosivuillaan huhtikuussa julkaistussa tekstissään.
Lindgrenin mukaan ehdotus oli osittain kirjoitettu ”kieli poskessa”, mutta se edustaa hänen ajatteluaan:
Raflaavia pohdintoja löytyy muitakin. Esimerkiksi viestipalvelu X:ssä Lindgren on pohdiskellut, voisiko yhteiskunnan ”wokettuminen” liittyä testosteronin laskuun länsimaissa, esimerkiksi ravinnon kautta. Mitään tieteellistä näyttöä teorian tueksi ei ole.
Verkkokirjoituksissaan hän on diagnosoinut Suomen sairaudeksi ”antimaskuliinisen, yksilökeskeisen sosialismin”, joka lopulta tappaa suomalaisen kulttuurin.
Hänen mukaansa ”antimaskuliinisuutta” on esimerkiksi se, että vaikeista asioista vaietaan ja EU:ssa vain nöyristellään:
Lindgrenillä on takana ura virkamiehenä eri hallitusten alaisuudessa.
Perussuomalaisten hattu päässä Lindgren on esittänyt jyrkkiä näkemyksiä myös esimerkiksi vasemmmistosta ja etenkin suurimmasta oppositiopuolueesta, kannatusmittauksia johtavasta SDP:stä.
Hän on esimerkiksi kirjoittanut, että SDP:n vaalivoitto ja sen jälkeinen ”sosialistihallitus” johtaisi julkisen talouden kriisiin ja luottoluokitusten laskuun. SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin vappupuheessa vuonna 2024 esittämiä näkemyksiä Lindgren on luonnehtinut somessa sanoilla ”infantiili” ja ”epä-älyllinen”.
Lindgren katsoo, että kärkkäät kannanotot eivät hankaloittaisi palaamista rivivirkamieheksi esimerkiksi sosialidemokraattisen ministerin alaisuuteen.
– Virkamiehistä valtaosalla varmasti on oma poliittinen ajatusmaailma. Ja on varmasti esimerkiksi sellaisia virkamiehiä meidän valtionhallinnossakin, jotka eivät pidä perussuomalaisista ollenkaan.
–Jos tasavallassa on laillinen hallitus, se on kansan tahto ja minä olen siellä virkamiehenä, niin teen tietysti osani ja noudatan lakia. Ei sen kummempaa.
”Ratas koneistossa”
Valtiovarainministeriössä painaa päälle syksyn budjettiriihi. Valtiovarainministerin budjettiehdotus, joka on perinteisesti toiminut hallituksen budjettineuvottelujen pohjana, julkaistaan elokuun alussa.
Viime vuonna Purran esitys aiheutti kuohuntaa ja herätti kritiikkiä myös hallituskumppaneiden joukossa. Niin voimakkaasti perussuomalaisten poliittinen linja näkyi ehdotuksessa.
Kun vaalit lähestyvät, perussuomalaisten tarve oman linjan esiin tuomiseen ei ole tällä hetkellä ainakaan pienempi. Pikemminkin päin vastoin.
Lindgren ei ministeriön budjettiehdotusta halua lähteä ennakoimaan. Selvää on, että liikkumavara on tiukka.
Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä Lindgren toteaa, ettei tiedä, mitä tekee ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Omaa ehdolle asettumistaan hän ei vielä vahvista.
– Olen aika fatalistinen ihminen eli uskon siihen, että elämä menee niin kuin menee. En hirveästi huolehdi tulevaisuudestani. Uskon, että suoraselkäisille tekijämiehille ja -naisille on aina kysyntää Suomenkin maassa.