Juttu tiivistettynä
Ovatko Euroopan Nato-maat nostaneet puolustusmenojaan niin paljon, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tulee hyvälle tuulelle?
Näin ennakoidaan – mutta vastaus saadaan aivan ensi viikolla alkavan Nato-huippukokouksen alla, kun Nato julkistaa kunkin jäsenmaan puolustusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sanon sitä aina ”häpeälistaukseksi”, ilmaisi eräs diplomaatti. Häpeään pitäisi nyt harvemmilla olla syytä.
Nato-maat kokoontuvat tiistaina Turkin Ankaraan huippukokoukseen. Liittokunnassa toistellaan, että tavoitteena on päivitys Nato 3.0. Se tarkoittaa, että Euroopan pitää ottaa vastuulleen alueensa perinteinen puolustus.
Kansainvälisen politiikan professorin Tuomas Forsbergin mukaan Ankarassa arvioidaan ennen kaikkea sitä, miten päätökset puolustusmenojen kasvattamisesta ovat edenneet. Samalla arvioidaan, pystyykö Euroopan puolustusteollisuus lisäämään tuotantoaan riittävän nopeasti.
Nato julkaisi keväällä vuoden 2025 vuosikatsauksessaan ennusteen siitä, mille tasolle jäsenmaat ovat nostaneet puolustusmenonsa:
Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Matthew Whitaker totesi toimittajille taustatilaisuudessa, että puolustussatsauksissa kunnostautuneille on luvassa etuja. Parhaat voivat esimerkiksi päästä etusijalle Yhdysvaltain asehankinnoissa.
Forsberg: Ei realistinen suunnitelma
Tuomas Forsbergin mukaan Euroopan suurin ongelma ei ole aseiden puute tai muutaman tuhannen amerikkalaissotilaan lähteminen vaan se, ettei kukaan tiedä, miten Yhdysvallat aikoo toimia.
– Eurooppalaiset eivät tiedä, mitä Yhdysvallat aikoo tehdä ja millä aikataululla. Naton puolustussuunnittelu on pitkäjänteistä, ja tällainen epävarmuus sopii siihen erittäin huonosti.
Hänen mukaansa Yhdysvalloissa esitetty ajatus siitä, että vastuun siirto Euroopalle voisi tapahtua vuoden tai kahden aikana, ei ole realistinen.
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg kommentoi Yhdysvaltain roolia sotilasliitto Natossa tulevaisuudessa:
Nato on osittain palaamassa juurilleen
Forsberg kuvaa nykytilannetta uudeksi vaiheeksi Naton historiassa.
– Olemme menossa kohti uutta Natoa. Itse puhuisin pikemminkin Nato 5.0:sta, koska liittokunta on muuttunut jo monta kertaa kylmän sodan jälkeen.
Forsbergin mukaan Nato palaa osittain sen alkuperäiseen vuoden 1949 malliin, jossa Eurooppa kantaisi päävastuun maanosan puolustuksesta ja Yhdysvallat tukisi sitä taustalla.
Yhdysvallat on tähän asti toiminut Naton kiistattomana johtajana. Nyt Euroopan pitäisi löytää oma yhteinen johtajuutensa, eikä se ole Forsbergin mukaan helppoa.
Johtovastuuta on kaavailtu muun muassa Britannian, Ranskan ja Saksan ympärille, mutta Forsbergin mukaan ratkaisu ei voi rakentua vain suurten jäsenmaiden varaan.
– Johtajuuden pitää olla sellainen, että myös pienemmät Nato-maat voivat osallistua siihen.
Rahaa on enemmän, suorituskykyjä ei vielä
Forsberg muistuttaa, että rahallakaan ei rakenneta uusia suorituskykyjä hetkessä.
– Kaikissa maissa puolustusmenot ovat nousseet, ja se kahden prosentin minimivaatimus käytännössä on saavutettu, mutta uusiin tavoitteisiin on monella vielä pitkä matka.
Euroopan suurimmat puutteet ovat ilmapuolustuksessa, pitkän kantaman iskukyvyssä, tiedustelussa ja elektronisessa sodankäynnissä.
– Isoimpia Yhdysvaltojen suorituskykyjä ei pystytä paikkaamaan kovin nopeasti.
Forsbergin mukaan Suomi on saavuttanut kolmessa jäsenyysvuodessa vahvan aseman liittokunnassa.
– Suomi on onnistunut tekemään oman osansa alueensa puolustamisessa. Lisäksi presidentti Alexander Stubb on ollut aktiivinen sovittelemaan eurooppalaisten ja Yhdysvaltojen näkemyksiä yhteen.
Varustelu ei ole lisännyt pelotetta
Euroopan maat ovat satsanneet puolustukseen viime vuosina suuria summia, mutta näkyykö se jo jossain?
– Sanoisin, että pelote ei ole juurikaan muuttunut, arvioi tutkija Tony Lawrence. Hän johtaa puolustuspolitiikkaohjelmaa Viron puolustus- ja turvallisuusalan keskuksessa.
Maat pyrkivät kasvattamaan pelotetta, jotta vihollinen arvioisi hyökkäämisen riskit liian suuriksi.
Pelotetta heikentää Lawrencen mukaan etenkin Yhdysvaltain päätös vähentää kriisiajan tukea Euroopasta. Aukkoa paikkaa kuitenkin Euroopan oma varustelu. Lawrencen mukaan maat ovat alkaneet tarjota enemmän joukkoja ja kalustoa juuri kriisiajan valmiuteen.
Kuulostaa siltä, että tulos on toistaiseksi plus miinus nolla.
Lawrencen mukaan suunta on puolustukseen panostamisessa oikea, mutta maaliin on vielä matkaa.
Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön johtaman työryhmän raportti mainitsee, ettei Euroopan tarvitse korvata Yhdysvaltain kykyjä, vaan riittää, että maat ovat tarpeeksi vahvoja Venäjää vastaan.
Lawrence on samoilla linjoilla.
– Jos taistelemme ilman amerikkalaisia, taistelemme eri tavalla. Eurooppalaistyylinen sota ei tarkoita kykyjä, joita Yhdysvallat käyttäisi. Olisi hyödytöntä yrittää korvata amerikkalaisten pelotetta yksi yhteen.
Esimerkkinä hän mainitsee, että Yhdysvallat luottaa paljon ilmavoimiin ja laajoihin operaatioihin. Niihin ei välttämättä nojattaisi Euroopassa.
Teollisuus on pullonkaula
Puolustuksen nousukiitoa jarruttaa se, ettei puolustusteollisuus kykene tuottamaan aseita jäsenmaiden tilausten tahtiin.
– Olemme oikealla raiteella, mutta puolustushankinnat etenevät hitaasti. Kaikki yrittävät ostaa samoja asioita yhtäaikaa.
Lisäksi eurooppalaiset ostavat aseita myös Ukrainaan, enimmäkseen Yhdysvalloista. Yhdysvaltain asetoimituksia haittaa se, että maa tarvitsee aseita omaan sotaansa Iranissa.
Lawrencen mukaan maat ovat sitoutuneita ja halukkaita hankintoihin, se ei ole enää ongelma.
Ankaran huippukokouksen yksi painopiste on puolustusteollisuuden kasvattaminen.
Puolustusteollisuus on arkaillut investointeja ainakin siksi, että se pelkää kysyntäpiikin kestävän vain aikansa. Jäsenmaiden pitäisi sitoutua pitkiin ostoihin.
Nato ja EU yrittävät ohjata maita tekemään hankintoja yhdessä, koska se olisi kustannustehokasta ja saisi maat hankkimaan yhteensopivia järjestelmiä.
Tämä ei ole Lawrencen mukaan kovin hyvin onnistunut. Maat tekevät yhä paljon hankintoja omin päin ilman keskinäistä koordinointia.
Omasta takaa Euroopassa on noin kaksi miljoonaa sotilasta eri maiden armeijoissa.
Lisäksi Euroopassa on noin 70 000 amerikkalaista sotilasta. Yhdysvallat on ilmoittanut vetävänsä heistä 5 000 pois, mutta laskelmasta ei ole täyttä selvyyttä.
Kriisin varalta Natossa on olemassa niin sanottu joukkomalli, joka tarkoittaa tarvittaessa apuun tulevia sotilaita, kalustoa ja aseita. Myös tätä kriisiajan tukeaan Yhdysvallat aikoo vähentää.
Naton kolmas sukupolvi
Nato 1.0 perustettiin kylmän sodan aikaan turvaamaan rajoja. Nato 2.0 keskittyi enemmän kriisinhallintaan. Nato 3.0 -mallissa Eurooppa alkaa vastata omasta perinteisestä puolustuksestaan.
Natomaat sitoutuivat viime kesän huippukokouksessa nostamaan puolustusmenonsa 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Päälle tulee 1,5 prosenttia puolustusta tukevia menoja.