Ensi kevään eduskuntavaalit ovat todennäköisesti viimeiset, jotka Satakunnassa järjestetään puhtaasti oman vaalipiirin sisällä.
Vaaliasetelmat ovat kutkuttavat, sillä puoluekannatusmittausten perusteella Satakunnan edustajakaartiin ja puolueiden paikkajakaumaan voi ennustaa muutoksia.
Demareilla vahva asema
Nykyisillä kannatuslukemilla on ihme, jos SDP ei olisi Satakunnan suurin puolue kevään vaaleissa. Viimeksi puolue oli kakkonen ja perussuomalaisten takana. Ykköseksi paluu ei kuitenkaan tarkoita, että puolue saisi kolmannen kansanedustajapaikan.
SDP:n kannalta olennaista on ehdokasasettelun onnistuminen. Jos porilainen Krista Kiuru haluaa jatkaa eduskunnassa, hänen valintansa on käytännössä läpihuutojuttu.
Jos SDP ei saa kuin kaksi paikkaa, tiukka kisa käydään toisesta paikasta. SDP:n varapuheenjohtajaksi pyrkivä raumalaiskansanedustaja Juha Viitala on ollut nosteessa, mutta myös kankaanpääläisellä aluehallituksen puheenjohtajalla ja ex-kansanedustaja Heidi Viljasella on hyvät mahdollisuudet.
Yllätysnimien on vaikea ohittaa tätä kokenutta kolmikkoa, jos kaikki ovat ehdolla.
Perussuomalaisilla alamäkeä
Perussuomalaisten kannatus on ollut perinteisesti Satakunnassa Suomen vahvimpia, mutta nyt suurimman puolueen aseman säilyttäminen vaatisi erittäin kovaa onnistumista ja valtakunnallista suosion kasvua. Puolueen tulos kunta- ja aluevaaleissa ei lupaa hyvää.
Nykyisistä kansanedustajista kukaan ei ollut vappuun mennessä ilmoittanut jatkohaluistaan. Nykyisin Merikarvialla asuva Laura Huhtasaari on ollut viime vuodet näkymätön, ja Kankaanpään Jari Koskela romahti kuntavaaleissa. Koskela on yrittänyt nostaa profiiliaan iloitsemalla turvetuotannolle kehysriihessä sovituista tuista.
Perussuomalaisista edes kovaan jalkatyöhön vaalikentillä tottunut Petri Huru ei voi olla varma paikastaan, varsinkaan jos puolue kärsii vaaleissa rökäletappion.
Porilainen Huru muistaa palomies-kansanedustajakollegansa Ari Jalosen kohtalon – eduskunnasta voi myös pudota. Huru ei toki ole tehnyt moniosaista puolueenvaihto-operaatiota kuten Jalonen.
Keskusta ainakin säilyttää asemat
Keskustan kansanedustajamäärä ei Satakunnassa ainakaan putoa. Eeva Kallin asemat ovat siis varsin turvatut.
Viimeksi keskustalla on Satakunnasta ollut kaksi kansanedustajaa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Hyvällä tuurilla toinenkin paikka voisi tulla, mutta kisa on kova.
Marttinen vahvoilla, Kaunistolalla kovempi paikka
Kokoomuksen asema on Satakunnassa tukala, mutta työministeri Matias Marttisen suosio antaa mahdollisuuden toisen paikan säilyttämiseen. Raumalaiskansanedustaja saa ääniä myös Porista, eikä hänen tilannettaan heikennä kehysriihessä läpi mennyt valtatie kakkosen remontti Porin kohdalla.
Kokoomuksen sisältä on viime aikoina tihkunut useista suunnista tietoa, että Porin puoluepiireissä käydään tiukkaa kisaa ehdokaspaikoista. Nykyinen kansanedustaja Mari Kaunistola ei voi olla varma paikastaan, ja varsinkin jonkin toisen vahvan porilaisen naisehdokkaan ilmestyminen listalle olisi Kaunistolalle myrkkyä.
Kaunistola valittiin viimeksi kansanedustajaksi viimeiselle satakuntalaispaikalle, joten paikan säilyttäminen vaatisi kokoomukselta hyvää tulosta, jonka saavuttamista valtakunnallisen puoluekannatuksen putoaminen vaikeuttaa.
Miten käy vasemmistoliiton?
Yksi Satakunnan vaalituloksen kysymysmerkki on vasemmistoliiton onnistuminen. Vasemmistoliitolla ja sen edeltäjillä oli Satakunnasta kansanedustaja koko sodanjälkeisen ajan aina viime eduskuntavaaleihin asti.
Viimeksi vasemmistoliitto kaatui heikkoon ehdokasasetteluun ja yleiseen vaaliasetelmaan, joka suosi äänten keskittämistä SDP:lle. Kansanedustaja Jari Myllykoski palaa nyt ehdokaslistalle, mikä parantaa vasemmistoliiton mahdollisuuksia.
Kirkossa kuulutettu läpimeno ei kuitenkaan ole, vaikka Li Anderssonin suosio eurovaaleissa kertoikin vasemmistoliiton kannatuspotentiaalista Satakunnassa.
Vihreät tähyää ensi vuosikymmenelle
Muilla puolueilla ei Satakunnassa käytännössä ole mahdollisuuksia.
Vihreät lähtevät vaaleihin ilman vaaliliittoa, ja korkea äänikynnys on ollut heille ylittämätön. Puolue katsookin jo vuoden 2031 vaaleihin, jolloin kutistuva Satakunta yhdistettäneen vaalialueeksi Varsinais-Suomen kanssa.
Kristillisdemokraatteja ei Satakunnassa auta kuin ihme – tai vaaliliitto. Puolue on onnistunut tällä vuosituhannella vaaliliitoissaan erinomaisesti, minkä myös muut puolueet muistavat. Siksi vaaliliitto saattaa jäädä haaveeksi, kuten myös kansanedustajan paikka.
Kahdeksan vai seitsemän edustajaa?
Yllätysmomenttina vaaleissa on kansanedustajien määrä. Ratkaisevaa on, miten paljon vaalipiireissä on asukkaita ensi lokakuun lopussa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Satakunta säilyy niukin naukin kahdeksan kansanedustajan vaalipiirinä. Yhden paikan menetys on kuitenkin teoreettisesti mahdollinen, tosin hyvin epätodennäköinen.