Trumpin puhe oli varovaisempi kuin mitä häneltä on totuttu viime aikoina kuulemaan, kirjoittaa Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Ilmari Reunamäki.
Artikkelissa puhetta kuvataan useilla selvästi kielteisillä ilmauksilla. Lisäksi tekstin valinnat muodostavat kehyksen, jossa puhe näyttäytyy sisällöltään heikkona ja historiallisesti merkityksettömänä.
Artikkelin oma ääni käyttää puheesta selvästi arvottavia ja vähätteleviä ilmauksia. Kyse on yksittäisten ilmausten sävystä, ei näkökulmien tai lähteiden epäsymmetrisestä käsittelystä; useampi vastaava ilmaus tekee havainnosta selvän.
”pitkän, mutta tylsän puheen ”
”Trump ei ollut parhaimmillaan ”
Tekstin useat toisiaan vahvistavat valinnat kehystävät puheen merkityksettömäksi ja sisällöltään heikoksi: saavutukset esitetään liioiteltuina, uusia painopisteitä ei katsota tarjotun ja puheen historiallinen merkitys kiistetään. Tämä on laajempi yhteisvaikutus kuin yksittäinen arvottava sana.
”Trump keskittyi puheessaan luettelemaan toisen kautensa ensimmäisen vuoden saavutuksia – usein lukemia selvästi liioitellen – eikä hän tarjonnut uutisia seuraavan vuoden konkreettisista painopisteistä. ”
”Muuten puhe tuskin jää historiaan. ”