Politiikka on ihmeellinen laji. Yhtenä päivänä ministerivalinta voi nostaa karvat pystyyn kilpailevassa hallituspuolueessa, mutta toisessa hetkessä saman kansanedustajan valinta saattaa olla helpotus hallituskumppanille.

Näin mitä ilmeisimmin on käynyt Wille Rydmanille, kun perussuomalaiset valitsi hänet keskiviikkona uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi.

Taustalla oli Rydmanin tarina. Rydman erosi vain muutama kuukausi ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja kokoomuksesta, ja tätä ennen hän oli eronnut jo puolueen eduskuntaryhmästä.

Syynä oli Helsingin Sanomien uutisointi siitä, että Rydman olisi hyödyntänyt poliittista asemaansa hankkiutuakseen nuorten naisten ja tyttöjen kanssa tekemisiin.

Rydman kiisti väitteet ja teki artikkelista tutkintapyynnön poliisille. Syyttäjä ei nostanut asiasta syytteitä toimittajia kohtaan, eikä Rydmaniakaan syytetty mistään.

Lopulta Rydman erosi kokoomuksesta, koska hän epäili puoluetta ja eduskuntaryhmää vitkuttelusta takaisinottamisessa. Rydman arveli, ettei häntä haluttu ottaa puolueeseen eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Rydman vaihtoi puoluetta ja pääsi eduskuntaan perussuomalaisten listoilta. Elinkeinoministeriksi nouseminen oli vähintäänkin kiusallista kokoomukselle kesällä 2023.

Tällä kertaa vettä oli virrannut jo sen verran Helsingin Vanhankaupunginlahdessa, että kokoomuksesta viestittiin ennen Rydmanin valintaa asioiden hoituneen varsin hyvin, kun tämä toimi elinkeinoministerinä.

Pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) huokaisikin varmasti helpotuksesta, ettei paikalle noussut ennakkospekulaatioissa mukana ollut Vilhelm Junnila.

Junnila joutui eroamaan elinkeinoministerin tehtävästään rasismikohun takia heinäkuussa 2023. Orpo piti Junnilan jatkamista ministerinä tuolloin mahdottomana.

Osaaminen painoi vaakakupissa

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi tiedotustilaisuudessa keskiviikkona, että hän piti tärkeänä uuden ministerin kokemusta hallitustyöskentelystä.

Tähän lienee monta syytä. Rydmanin pöydällä on monia isoja kokonaisuuksia, jotka vaativat poliittista ohjausta. Näitä ovat muun muassa lastensuojelulain uudistuksen toinen vaihe ja sosiaalihuoltolain uudistus.

Tämän lisäksi sosiaali- ja terveyshuollosta on tehtävä isoja säästöjä. Sote-palveluista olisi tarkoitus säästää 108 miljoonaa euroa, mutta vielä on epäselvää, mistä rahat otetaan.

Alun alkaen säästöjä piti tulla muun muassa palveluvalikoiman rajaamisesta. Virkamiesten esitykset erikoissairaanhoidosta säästämisestä eivät ole käyneet poliitikoille, ja nyt asialla alkaa olla kiire. Säästökohteet pitäisi löytyä ennen huhtikuussa pidettävää kehysriihtä.

Asiaa ei helpota se, että hallituksen sisällä on ollut eriäviä mielipiteitä säästökohteista. Ainakin perussuomalaisissa ollaan turhautuneita RKP:n toimintaan säästöneuvotteluissa, mitä kuvataan puolueesta ”neliraajajarrutukseksi”.

Tilannetta ei myöskään auta se, että eduskuntavaalit lähestyvät ensi vuoden keväänä. Mitä lähemmäksi vaalit tulevat, sitä vaikeampaa on tehdä leikkauksia varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Rydmanille leikkausten tekeminen on kuitenkin helpompaa kuin Kaisa Juusolle, joka oli työskennellyt sosiaali- ja terveydenhuollossa ja pitänyt varsinkin vanhustenpalveluiden tilaa esillä vaalikampanjoissa.

Valinta ei ollut yllätys

Rydmanin valintaa ei voi pitää yllätyksenä. Useat perussuomalaiset ja toimittajat ennakoivat sitä samoilla syillä kuin millä Purra perusteli Rydmanin valintaa.

Sosiaali- ja terveysministeriksi tarvittiin henkilö, joka pystyi hyppäämään liikkuvaan junaan. Tiedotustilaisuudessa Rydman totesi, että hän pitää kiinni hallitusohjelman kirjauksista ja sovituista säästöistä. Samalla hän haluaa kiinnittää huomiota myös palveluiden sisältöön.

Kauaksi totuudesta ei kuitenkaan taida heittää arvio, jonka mukaan Rydman on valittu urakkahommiin.

Ja urakan tarkoituksena on saattaa hallituksen julkilausutut hankkeet maaliin.