Juttu tiivistettynä
Minnesotan viime viikkojen tapahtumat ovat nostaneet esiin kysymyksen, mitä Yhdysvaltain oikeusvaltiolle on tapahtumassa.
Naamioituneet liittovaltion viranomaiset ovat käyttäneet äärimmäisen kovia otteita laittomiksi siirtolaisiksi epäilemiään henkilöitä sekä näitä tukevia mielenosoittajia vastaan.
Siirtolaisia jahtaavan ICE-viraston ja Yhdysvaltain rajavartiolaitoksen agentit ovat toimineet lähes pidäkkeettä. He eivät ole välittäneet Minnesotan ja Minneapolisin kaupungin omien johtajien ja paikallisten poliisien vaatimuksista.
Erityisen raivon on synnyttänyt kahden tavallisen, valkoisen Yhdysvaltain kansalaisen ampumiset.
Viime lauantaina kaksi liittovaltion naamioitunutta agenttia ampui lukuisia kertoja maassa makaavaa sairaanhoitaja Alex Prettiä.
Voit katsoa uutistoimisto Reutersin varmentaman videon Prettin ampumisesta alta. Sisältö saattaa järkyttää:
Prettillä oli mukanaan laillinen ase, mutta hän ei heilutellut sitä tai vetänyt sitä edes esiin. Ase oli liittovaltion agentin hallussa, kun ampuminen alkoi.
Pari viikkoa sitten tapahtuneen Renee Goodin ampumisen jälkeen Trumpin hallinnon edustajat puolustivat liittovaltion agentteja. He väittivät ampumisen uhrin olleen vaarallinen terroristi. Samoin he tekivät Prettin kuoleman jälkeen.
Minnesotan operaatioita johtanut Gregory Bovino väitti, että Pretti oli aikonut tehdä joukkomurhan. Trumpin siirtolaispolitiikan pääarkkitehti Valkoisen talon varakansliapäällikkö Stephen Miller väitti Prettin yrittäneen ”murhata liittovaltion lainvalvojia”.
Nämä hallinnon väitteet ampumisista ovat räikeässä ristiriidassa tapahtumista laajasti levinneiden videoiden kanssa.
Voivatko Prettin ja Goodin ampuneet agentit siis joutua teoistaan vastuuseen?
Mitään absoluuttista immuniteettia ei ole
Varapresidentti J.D. Vance väitti aiemmin, että ICE:n agenteilla on toiminnassaan absoluuttinen immuniteetti eli syytesuoja.
Näin ei lain mukaan todellakaan ole, lukuisat yhdysvaltalaiset oikeusoppineet ovat todenneet.
Yhdysvaltain oikeuskäytäntö tuntee muun muassa ”rajoitetun vastuuvapauden” (qualified immunity), joka suojaa lainvalvojia kohtuuttomilta oikeusjutuilta.
Se ei suojaa viranomaista, jonka voidaan osoittaa käyttäneen lainvastaisesti tappavaa voimaa.
Trumpin hallinnon mukaan virassa olleen liittovaltion agentin toimia voivat tutkia vain liittovaltion viranomaiset, eivät paikallisviranomaiset. Myös Vance viittasi tähän ajatukseen.
Sekään ei useimpien oikeusoppineiden mukaan pidä paikkaansa.
Osavaltiot ovat kautta historiaa lukuisia kertoja syyttäneet liittovaltion työntekijöitä, jopa murhasta.
Myös Minnesotan viranomaiset voivat nostaa syytteitä
Yhdysvaltain laki lähtee siitä, että liittovaltion laki menee aina osavaltioiden lakien yläpuolelle.
Niin sanottu ”Neagle-immuniteetti” suojaa osavaltioiden syytteiltä liittovaltion viranomaisia, jotka ovat laillisesti valvomassa liittovaltion lakien toteutumista.
Mutta tuo immuniteetti on voimassa vain, mikäli kaksi asiaa toteutuu.
Viranomaisen täytyy ensinnäkin todella olla virkatehtävissä. Toisekseen hänen toimintansa pitää olla ”välttämätöntä ja oikeutettua”.
Liittovaltion tuomarit ja viime kädessä korkein oikeus ratkaisevat, toteutuuko tällainen osavaltion syytteeltä suojaava immuniteetti kyseisissä ampumistapauksissa.
Se on eri asia kuin kysymys syyllisyydestä, joka on valamiehistön ratkaistava asia.
Yhdysvaltain historiassa on paljon tapauksia, joissa liittovaltion viranomaiset ovat puuttuneet asiaan, kun paikallisviranomaiset ovat laiminlyöneet tutkinnan tai syytteiden nostamisen ampumistapauksessa.
Sen sijaan tapauksia, joissa paikallisviranomaiset yrittäisivät puuttua siihen, että liittovaltio yrittää lakaista tapahtumia maton alle, on paljon vähemmän.
Liittovaltion oikeusviranomaisia on vaikea vastustaa
Käytännössä ICE:n agenttien syyttäminen voi olla hyvin vaikeaa, niin kauan kuin Trumpin hallinto suojelee heitä.
Yhdysvalloissa on perinteisesti pidetty tärkeänä, että maan oikeusministeriö ja sen alainen FBI toimivat itsenäisesti ilman suoraa poliittista ohjausta.
Trumpin toisella kaudella hallinto on kuitenkin pyrkinyt alistamaan molemmat tiukasti presidentin hallinnon alle.
Presidentti Trump erotti myös kautensa alussa lukuisia ministeriöiden ja virastojen sisäisestä tarkastuksesta ja lainvalvonnasta vastaavia virkamiehiä.
Liittovaltion tutkintojen uskottavuus ei vaikuta kovin uskottavalta, kun Trumpin hallinnon johtohenkilöt asettuivat heti voimakkaasti puolustamaan ampumisiin osallistuneita liittovaltion agentteja. Ja tämä ennen kuin mitään varsinaista tutkintaa aiheesta oli tehty.
FBI:n agentti, joka tutki Renee Goodin ampuneen ICE:n agentti Johathan Rossin toimintaa, painostettiin lopettamaan tutkinta, ja hän erosi viime viikolla.
Yhdysvaltain oikeusministeriö on tehnyt selväksi, ettei se aio tehdä asiassa normaalia, vastaavaan ampumistapaukseen kuuluvaa tutkintaa.
Myös viikonloppuna tapahtuneessa Alex Prettin ampumistapauksessa liittovaltion tutkinta on hyvin rajoitettua.
Liittovaltion viranomaiset ovat molemmissa tapauksissa estäneet paikallisten poliisiviranomaisten osallistumisen ampumisten tutkintaan.
He eivät myöskään päästäneet Minnesotan poliisiviranomaisia tutkimaan Prettin ampumispaikkaa.
Minnesotan viranomaiset ovat hakeneet liittovaltion tuomioistuimesta päätöksen, että liittovaltio ei saa tuhota asiaan liittyviä todisteita.
Normaalisti ampumistapauksia tutkivat paikallisviranomaiset, eivät liittovaltion viranomaiset. Usein tällaisia tapauksia tutkitaan yhdessä.
Liittovaltion ja paikallispoliisin yhteistyö ei aina ole ollut saumatonta, mutta aina sitä on sentään ollut, poliisirikoksia tutkinut kriminologian professori Geoffrey Alpert Etelä-Carolinan yliopistosta toteaa The New York Timesin haastattelussa.
– Nyt yhteistyötä ei ainoastaan ole, vaan näemme [todisteiden] sotkemista. Tämä on ennenkokematonta, Alpert toteaa.