Tanskan ulkoministeri Lars Løkke Rasmussen toivoi keskiviikkona Valkoisessa talossa käymiensä neuvottelujen jälkeen keskinäistä kunnioitusta Tanskan ja Yhdysvaltojen välille.
Valitettavasti juuttien ja koko muun maailman kannalta muiden kunnioittaminen ei kuulu nykyisen hallinnon tuotevalikoimaan.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump järkytti maailmaa lauantaina, kun hän ilmoitti asettavansa kymmenen prosentin tullit kahdeksalle Euroopan maalle, Suomi niiden joukossa. Yhteistä näille maille on se, että ne ovat viime päivinä lähettäneet tai luvanneet lähettää yksittäisiä upseereita Grönlantiin.
Tarkoitus on ollut antaa symbolinen tuki ahtaalla olevalle Tanskalle ja osoittaa Trumpille, että EU:ssa ja Natossa löytyy halua vahvistaa Grönlannin puolustusta Kiinaa ja Venäjää vastaan.
Yritys oli hyvä, mutta tulos katastrofaalinen. Uudet tullit astuisivat voimaan helmikuun alusta. Kesäkuussa maksut nousisivat 25 prosenttiin. Tullit koskisivat kaikkia vientituotteita, ja Trumpin mukaan ne perittäisiin, kunnes diili, jolla Yhdysvallat ostaa Grönlannin, on allekirjoitettu.
Varoituslaukaus on nyt ammuttu. Kysymys on, mihin seuraava kuti osuu.
Jos joku kaipasi lisätodisteita sille, että Trump on tosissaan Grönlannin suhteen, niin tässä niitä on.
Seuraava kysymys on, mitä hän on valmis tekemään, jos EU pysyy Tanskan rinnalla ja asettaa Yhdysvalloille vastatullit. Onko mahdoton ajatus, että amerikkalainen sota-alus kääntää kurssinsa kohti Grönlannin rannikkoa painostaakseen Tanskaa? Ei välttämättä.
Kuka uskaltaa sanoa, mihin Trump vetää omat rajansa? Hän on nyt laittanut vaarallisen paljon omaa arvovaltaansa peliin, ja kuten tiedetään, hän vihaa häviämistä.
Trumpin uudet tullit ovat myös viesti niille, jotka elättivät viimeisiä toivon rippeitä siitä, että liittolaisuus on Trumpille edes nimellisesti tärkeää. Niistä on nyt aika päästää irti.
Tämä on erityisen kipeä kysymys Suomelle, joka on hakenut turvaa nimenomaan Yhdysvaltain sylistä.
Vain vajaat kolme vuotta Nato-jäsenyyden jälkeen olemme yhtäkkiä Trumpin tähtäimessä, esteenä hänen valloituksilleen.
Yhdysvaltoja ei voi enää pitää luotettavana liittolaisena.
Moni miettii uusien tullien merkitystä Suomen taloudelle. Se on ymmärrettävää, mutta riittämätöntä. Nyt on keskityttävä siihen, mitä Yhdysvaltain toimet Donald Trumpin alaisuudessa merkitsevät koko maailmanjärjestykselle.
Viime kevään nokkapokassa Trump puolusti Yhdysvaltain taloutta. Se on hyväksyttävä asia. Nyt hän lätkäisee liittolaisille lisätulleja kostoksi siitä, että ne lähettävät muutaman hassun sotilaan yhteisen liittokunnan jäsenmaahan, jonka suvereniteettia hän itse uhkaa.
Tämä on huomattavasti kevään tulleja kaistapäisempää toimintaa.
Omien liittolaisten uhkailu tällä tavalla vahvistaa myös entisestään käsitystä siitä, että Yhdysvaltoja ohjaa johtaja, jonka ajattelua on enenevässä määrin vaikea ymmärtää, hankala ennakoida ja mahdotonta hyväksyä.
Maailma pyrkii epätoivoisesti toimimaan vastuullisesti presidentin kanssa, joka häpeilemättä ottaa vastaan toiselle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon. Varmasti Euroopan pääkaupungeissa nyt mietitään kuumeisesti, millaiset sotilaalliset panostukset Grönlannin puolustukseen saattaisivat lepyttää Trumpin.
Se on keskustelu, joka eittämättä pitää käydä. Onhan Kiinan ja Venäjän sotilaallinen läsnäolo Arktisella alueella oikea huolenaihe.
Mutta se tuskin tehoaa Trumpiin. Hän on henkilö, joka aina haluaa nimensä esille – tornitalon huipulle, kasinon kylkeen ja jopa Raamatun kanteen.
Grönlannin liittäminen Yhdysvaltoihin olisi hänelle egoboosti vailla vertaa. Se jää saamatta, jos Grönlanti pysyy Tanskan alaisuudessa.
Grönlannista on muodostumassa Suomelle ja Euroopalle odottamaton ja vaarallinen kriisi vailla helppoa ratkaisua.