Venäjän johto koki todennäköisesti katkeraa kateutta, kun Yhdysvaltain erikoisjoukot kävivät sieppaamassa Venezuelan itsevaltaisen presidentin Nicolás Maduron Caracasista.
Maduron sieppaus oli juuri sellainen operaatio, jollaisen Venäjä olisi halunnut tehdä Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille. Yhdysvallat onnistui siinä, missä Venäjä epäonnistui vuonna 2022.
Venezuelan Maduro on jälleen yksi liittolainen, jota Venäjä ei onnistunut suojelemaan.
Venäjä on ollut viime vuodet kiinni Ukrainassa käymässään hyökkäyssodassa. Se ei kyennyt estämään Syyriassa tukemansa Bašar al-Assadin kaatumista vuonna 2024 eikä Yhdysvaltain ja Israelin ilmaiskuja Irania vastaan viime vuonna.
Tämä syö Venäjän uskottavuutta liittolaisena. Toisaalta tuskin kukaan oikeasti uskoi, että Venäjä olisi ryhtynyt sotilaallisesti puolustamaan sen paremmin Irania kuin Venezuelaakaan.
Venäläiset asiantuntijat arvelivat Kommersant-lehdelle, että Venäjä pystyy lähinnä esittämään moraalista ja poliittista tukea Venezuelan johdolle kansainvälisillä alustoilla, ei enempää.
– Venäjälle tilanne ei ole kovin mukava. Venezuela on läheinen kumppani ja samanmielinen, Nicolás Madurolla ja Vladimir Putinilla on pitkät suhteet, mitään muuta kuin suuttumusta yhdysvaltalaiset toimet eivät voi herättää, venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija Fjodor Lukjanov lausui Kommersantille.
– Kuitenkaan todellista apua maalle, joka sijaitsee niin kaukana ja toisessa geopoliittisessa todellisuudessa, ei voi antaa.
Lukjanov huomautti, että Putinilla ja Trumpilla on nyt käsillä toinen teema: Ukraina. Sitä peliä Kreml ei uhraa toissijaisen liittolaisen takia.
Venäjälle Maduron kaataminen toki merkitsee jalansijan heikkenemistä Etelä-Amerikassa.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto on vaatinut Venezuelan hallintoa katkomaan suhteensa Venäjään, Kiinaan ja Iraniin.
Tämä on perinteistä 1800-luvun Monroen oppia, jossa Yhdysvallat vaatii muita suurvaltoja pysymään poissa läntiseltä pallonpuoliskolta.
Venezuelassa Maduron sieppauksen jälkeen johtoon noussut Delcy Rodríguez voi olla pakotettu ainakin jossain määrin tanssimaan Trumpin pillin mukaan.
Venezuelan hallinnon kaatuminen uhkaa myös Kuuban ja Nicaraguan hallintoja, joilla on perinteisesti ollut hyvät suhteet Venäjään.
Tällaista dominoefektiä Trumpin hallinnon haukat kuten ulkoministeri Marco Rubio varmasti toivovat.
Venezuelasta ei myöskään tullut hyvää mainosta Venäjän maahan myymälle ilmatorjuntakalustolle. Yhdysvallat pääsi vapaasti iskemään maahan ja sieppaamaan sen presidentin ja tämän vaimon.
Vastarinnan puutteessa saattoi toki olla kyse siitä, että jotkin voimat Venezuelan hallinnon sisällä pelasivat Yhdysvaltain pussiin.
Sen jälkeen kun vasemmistopopulistinen Hugo Chávez nousi Venezuelan johtoon vuonna 1999, Venäjä on myynyt Venezuelaan yli 20 miljardin dollarin arvosta aseita ja muuta sotilaskalustoa.
Venäjä on myös ollut mukana Venezuelan öljyhankkeissa.
Sittemmin kauppasuhteita ovat näivettäneet Venezuelan talousvaikeudet. Vuoden 2014 jälkeen Venäjän asemyynti Venezuelaan ja muuallekin Latinalaiseen Amerikkaan alkoi vähentyä.
Venäjän suurin öljyntuottaja, valtio-omisteinen Rosneft lopetti operaationsa Venezuelassa vuonna 2020 ja myi niihin liittyvät omistuksensa toiselle Venäjän valtion omistamalle yhtiölle.
Venezuelan taloudellinen merkitys liittolaisena on siis heikentynyt.
Kovin äänekkäästi Venäjä ei ole Maduroa ryhtynyt puolustamaan. YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän suurlähettiläs Vasili Nebenzja läksytti Yhdysvaltoja perinteisin sanankääntein.
Katso tästä, mitä Vasili Nebenzja sanoi YK:ssa 5. tammikuuta:
Nebenzjan esittämä moraalinen paheksunta kuulostaa ontolta, kun Venäjä itse käy jo neljättä vuotta laitonta hyökkäyssotaa naapurissaan Ukrainassa.
Siihen Venäjän viralliset ulostulot ovat pitkälti jääneet.
Varovaisuus kertoo siitä, että Venäjä ei halua katkoa välejä Trumpin hallintoon. Meneillään ovat neuvottelut rauhansuunnitelmasta Venäjän Ukrainassa käymään sotaan. Venäjällä on neuvotteluissa paljon voitettavaa.
Trumpin toimet Venezuelassa myös sopivat hyvin Venäjän maailmankuvaan. Suurvalloilla on etupiirinsä, ja ne puolustavat etujaan tarvittaessa voimankäytöllä.
Venäjä on todennäköisesti nähnyt pyrkimyksensä Latinalaisessa Amerikassa vastavoimana sille, että Yhdysvallat on pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa entisen Neuvostoliiton alueen maissa.
Venäjä olisi vallan tyytyväinen tilanteeseen, jossa suurvallat kollegiaalisessa hengessä sopisivat toistensa etupiirien kunnioittamisesta: Jos kerran Yhdysvallat pitää Latinalaista Amerikkaa takapihanaan, miksei Venäjä voisi suhtautua samoin naapureihinsa entisen Neuvostoliiton alueella?
Trumpin ensimmäisen hallinnon aikana Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvostossa työskennellyt Venäjä-asiantuntija Fiona Hill sanoi kongressin kuulemisessa lokakuussa 2019, että venäläiset olivat vihjanneet juuri tällaisesta vaihtokaupasta: Venäjä on valmis luopumaan Venezuelasta, jos se saa vapaat kädet Ukrainassa.
Toisaalta Venäjän peli Venezuelassa ei välttämättä ole vielä pelattu.
Syyria on esimerkki siitä, miten Venäjä sopeutuu uusiin tilanteisiin. Bašar al-Assadin kaaduttua Venäjä on pyrkinyt rakentamaan suhteita Syyrian uuden johtajan Ahmed al-Šaraan kanssa säilyttääkseen sotilastukikohtansa Syyriassa.