Juttu tiivistettynä
Entisestä pääministeristä Sanna Marinista (sd.) ja hänen tavoistaan toimia politiikassa paljastuu uusia puolia Marinin tuoreessa muistelmateoksessa Toivo on tekoja.
Marin nousi pikakaistaa sosialidemokraattien kärkeen ja maailman nuorimmaksi pääministeriksi vuonna 2019.
Eduskuntaan hän pääsi toisella yrittämällään vuonna 2015. SDP:n eduskuntaryhmässä eduskunnan todellisuus iski vasten kasvoja. Ilmapiiri oli pahimmillaan armoton, Marin kirjoittaa.
– Jotkut kollegani olivat tylyjä tai ilkeitä vain saadakseen minut tai jonkun toisen tuntemaan itsensä heikoksi ja vaikeuttaakseen muiden työskentelyä. Juorujen levittäminen – tiedotusvälineitä myöten – oli varsin yleistä, ja monesti niissä syytettiin jotakuta jostakin, mikä muka oli haitannut tai heikentänyt puoluetta, tai suurenneltiin jotakin eduskuntatyössä sattunutta virhettä.
Hän kertoo pyrkineensä pysyttäytymään erossa puolueen sisäisistä kuppikunnista ja kinastelusta.
– Olen usein vitsaillut, että se, joka selviää SDP:n eduskuntaryhmästä, selviää mistä tahansa, Marin kirjoittaa.
Nopea nousu pääministeriksi
Puolueen väliaikaiseksi keulahahmoksi hän nousi vuoden 2019 eduskuntavaalien alla, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sairastui vakavasti.
– Olin kauhuissani, enkä ainoastaan kampanjan keulahahmona olemisesta vaan myös siitä, mitä voisi tapahtua sen jälkeen. Jos onnistuisimme säilyttämään SDP:n korkean kannatuksen seuraavien kuukausien ajan, voittaisimme vaalit. Tällöin tehtäväkseni saattaisi langeta hallitusneuvottelujen johtaminen puolueeni pääministeriehdokkaana, Marin muistelee kirjassa.
Noin kuukautta ennen vaaleja Rinne parantui. SDP voitti ja hallitusneuvotteluihin mentiin Rinteen johdolla. Rinne tarjosi Marinille liikenne- ja viestintäministerin salkkua, mikä yllätti Marinin. Hän oli toivonut ympäristö- ja ilmastoministerin tehtävää.
Vielä samana syksynä Rinne ajautui ongelmiin Postin työehtosopimusneuvotteluista alkaneen tapahtumaketjun seurauksena. SDP:n hallituskumppani keskusta alkoi vaatia Rinteen eroa äänekkäästi. Marin arvioi kirjassa, että osittain kyse oli keskustan halusta kostaa Anneli Jäätteenmäen (kesk.) pääministeriero vuodelta 2003.
Rinne erosi tehtävästään joulukuun alussa 2019. Marin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman asettuivat ehdolle seuraavaksi pääministeriksi. Kampanjointiin jäi aikaa viikko.
– Tiesin, että voittaisin. Olimme tehneet töitä yötä päivää, ja olin varma, että tarvittava äänimäärä oli koossa. Mutta ei ollut kyse vain siitä. Olin voittanut ja hävinnyt monia vaaleja, ja tällä kertaa minulla oli selkeä tuntuma lopputuloksesta, Marin muistelee kirjassa.
Marin voitti Lindtmanin puoluevaltuuston äänestyksessä kolmella äänellä 32–29.
Nopean prosessin jälkeen Marinista tuli vain 34-vuotiaana pääministeri. Poikkeukselliselle hallituskaudelle osui paitsi EU-puheenjohtajuus myös koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
Terveys petti korona-aikana: ”Kaikki muuttui sumeaksi yhden päivän ajaksi”
Marin kertoo kirjassa, että koronapandemia oli hänen pääministerinä kohtaamistaan haasteista vaikein. Koronapandemian ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina keväällä 2020 ministerit, virkamiehet ja asiantuntijat tekivät töitä tauotta, Marin kirjoittaa.
Kovalla työtahdilla oli vaikutuksensa Marinin terveyteen. Hän kertoo, että stressi ilmeni fyysisinä oireina kuten elohiirenä silmässä ja kurkun ärsytyksenä.
– Myöhemmin vatsani oli koko ajan sekaisin: mikään ei ehtinyt imeytyä, ja aloin laihtua. Pelottavimmat oireet tulivat myöhemmin, kun eräässä stressaavassa tilanteessa menetin lähes tyystin näköni, ja kaikki muuttui sumeaksi yhden päivän ajaksi – en pystynyt lukemaan tekstiä enkä tunnistanut ihmisten kasvoja.
Marin kertoo myös kärsineensä niin kovista selkäkivuista, ettei hän toisinaan pystynyt nousemaan sängystä.
Keväällä 2021 hän alkoi kiinnittää enemmän huomiota terveyteensä. Juoksu- ja kävelylenkit lievittivät stressiä, hän kertoo kirjassa.
– Samalla kävin pääni sisällä keskusteluja ja väittelyjä kaikesta, mikä minua häiritsi. Jos meillä oli ollut huonot neuvottelut tai jos joku ministeri oli tehnyt jotakin, mikä ärsytti minua, pyrin käsittelemään tunteeni näiden lenkkien aikana, jotta ne eivät pääsisi vaikuttamaan työhöni.
Tanssiskandaalin koitteessa Marin, Lindtman ja avustajat juonivat ministerin virka-autossa toimittajien silmien alla
Kirjan loppupuolella Marin arvostelee mediaa pääministerikautensa ”skandaalien” käsittelemisestä. Hän katsoo kohujen olleen usein luonteeltaan seksistisiä ja moralistisia.
– Sellaiset asiat, joista ei monen muun johtajan kohdalla olisi seurannut pikku-uutista kummempaa, paisuivat viikkokausien vyyhdeiksi, joissa ruodittiin läpi niin ulkonäköni, käyttäytymiseni kuin sopivuuteni valtiojohtoon, Marin kirjoittaa.
Eräs useista kohuista kasvoi suurempaan mittakaavaan kuin muut. Se koski yksityiseltä Instagram-tililtä julkisuuteen vuodettuja videoita, joissa Marin ystävineen juhli, tanssi ja lauloi.
Marin sai tiedon vuodosta kesken SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokousta Kuopiossa elokuussa 2022.
– Hän [Marinin media- ja viestintäasioiden erityisavustaja Iida Vallin] näytti puhelintaan minulle: videolla tanssin provosoivasti mustassa topissa ja valkoisissa farkuissa ystäväni kotona, ”Peto on irti” soi taustalla ja lauloin mukana. Kun Iida oli näyttänyt videon, tajusin heti, mitä tästä seuraisi, tiesin miten kaikki menisi. Nousisi hirvittävä meteli, Marin kirjoittaa.
Vielä tuolloin videoita ei ollut julkaistu mediassa, mutta ne kiersivät yksityisissä Whatsapp-ryhmissä. Oli vain ajan kysymys, milloin ne tulisivat julkisuuteen.
– Etsimme käsiimme eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin ja poliittisen erityisavustajani Tuulia Pitkäsen, ja me neljä – minä, Iida, Tuulia ja Antti – livahdimme ulos ravintolasta ja sisään pääministerin isoon virka-autoon. Se oli vähiten ilmeinen paikka, jonka keksimme, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna kohtaus oli kuin jostakin elokuvasta.
Nelikon neuvonpidon aikana ainakin yksi media julkaisi videot. Marin ei nimeä tätä mediaa, mutta Iltalehti julkaisi videot ensimmäisenä.
– Kohtaus, joka tästä seurasi, oli sanalla sanoen absurdi: vaikenimme hiirenhiljaisiksi ja tuijotimme toimittajia, jotka puhuivat keskenään ja puhelimiinsa tietämättä, että olimme aivan heidän edessään. Tiedostimme myös äärimmäisen hyvin, että olimme auton vankeina. Jos yksikin meistä astuisi ulos, tuloksena olisi valokuvia, joissa poistumme tila-autossa pidetystä hätäkokouksesta suunnattoman mediaskandaalin kynnyksellä, Marin muistelee tilannetta.
Kohu keräsi kierroksia seuraavaan päivään mennessä. Julkisuudessa alettiin myös levittää epäilyksiä mahdollisesta huumeidenkäytöstä. Marin kiisti käyttäneensä huumeita tai havainneensa huumeidenkäyttöä. Hän suostui ”vastahakoisesti” huumetesteihin päästäkseen eroon väitteistä.
Näin Marin kommentoi tanssikohua Kuopiossa elokuussa 2022:
Samanaikaisesti sosiaalisessa mediassa levisi alastonkuva tummahiuksisesta naisesta, jonka väitettiin olevan Marin. Lisäksi anonyymillä keskustelualusta Ylilaudalla yllytettiin Marinin mukaan ihmisiä hakkeroimaan juhlissa olleiden sosiaalisen median tilejä.
– Syytöksiä ja sepitettyjä väitteitä ilmaantui lukemattomille foorumeille ja alustoille yhtä aikaa, joten epäilin, ettei käynnissä ollut ainoastaan omalla painollaan etenevä kohu vaan myös orkestroitu hyökkäys, Marin kirjoittaa.
Kohu ei ehtinyt laantua ennen kuin julkisuuteen vuodettiin uusia videoita ja kuvia, tällä kertaa Ruisrock-festivaalin jälkeisistä juhlista pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa.
Marin pyysi anteeksi juhlavieraan julkaisemaa kuvaa, jossa kaksi naista suutelee vähäpukeisina Suomen valtion virallisen taustakankaan edessä. Toinen naisista on peittänyt rintansa Finland-kyltillä.
– Minun olisi pitänyt pystyä estämään sellainen. Emme voineet uskoa, että näin oli tapahtunut. [...] Se oli yksi pahimmista viikoistani pääministerinä, eikä kohulle näkynyt loppua, Marin kirjoittaa.
Marin puhui Lahden torilla kohujen jälkeen elokuussa 2022:
Marin perustelee lähtöään eduskunnasta
Vielä pääministerikautensa jälkeenkin Marin aiheutti kuohuntaa ilmoittaessaan hakevansa eroa kansanedustajan tehtävistä syksyllä 2023. Hän sai toiseksi eniten, yli 35 000 ääntä kevään eduskuntavaaleissa.
Hän oli saanut tarjouksen Iso-Britannian entiseltä pääministeriltä Tony Blairilta strategisen neuvonantajan tehtävästä Blairin instituutissa. Marin tarttui tarjoukseen. Hän luettelee päätökselleen useita syitä kirjassaan.
– Entisenä pääministerinä ja puolueen puheenjohtajana asemani rivikansanedustajana olisi hankala. Minuun viitattaisiin ja toimintaani arvosteltaisiin monissa keskusteluissa eduskunnassa, mutta en voisi vastata suoraan enkä osallistua aktiivisesti keskusteluun.
– Myöskään painavampi rooli esimerkiksi valiokunnan puheenjohtajana tai puhemiehistön jäsenenä ei tuntunut sopivalta pääministerinä olon jälkeen. Lisäksi en halunnut jättää puolueen uutta puheenjohtajaa varjooni – oli vaara, että veisin läsnäolollani liikaa huomiota, Marin kirjoittaa.
Entinen pääministeri ei ota kirjassa kantaa siihen, voisiko hän harkita paluuta politiikkaan.