Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Miksei se jo lopu? Miksei kukaan tee mitään?
Nämä kysymykset kuulee yhä uudestaan Gazaan liittyen. Israel on toiminut ja toimii edelleen Palestiinassa juuri sellaisella tavalla, jota kansainväliset sodan lait ovat pyrkineet estämään.
Hamas teki vakavan sotarikoksen murhatessaan siviilejä ja ottaessaan panttivankeja. Sen tulisi vapauttaa heidät heti. Tämä ei tietenkään anna Israelille oikeutta tuhota koko Gazaa eikä pakkosiirtää, näännyttää ja tappaa sen väestöä.
Nyt näkyy hyytävän selvästi, ettei kyse ole pohjimmiltaan edes Hamasista. Suunnitelmat etnisesti puhdistaa Gaza, rakentaa sinne siirtokuntia ja liittää ne Israeliin eivät liity Hamasiin tai panttivankeihin mitenkään. Niihin eivät myöskään liity miehitetyn Länsirannan ja Itä-Jerusalemin laittomat siirtokunnat ja väestönkarkotukset.
Israel on asettanut palestiinalaisille – kuten lakiteksti asian määrittelee – sellaisia elinehtoja, joista voi aiheutua ryhmän fyysinen häviäminen kokonaan tai osittain. Tuhoaminen on ollut tarkoituksellista ja systemaattista. Tavoitteista on jopa puhuttu avoimesti.
Minusta tätä kutsutaan kansanmurhaksi.
Mutta miksei kukaan sitten tee mitään?
Tähän on monia vastauksia. Ylipäänsä kukaan harvemmin tekee tällaisissa tilanteissa mitään. ”Ei koskaan enää” on hieno tavoite, mutta ei siitä ole pystytty pitämään kiinni. Kollegani Antto Vihma muistutti hiljattain, että suuret kriisit harvemmin muuttavat paljoakaan.
Monia ihmiskunnan suuria rikoksia yhdistääkin juuri se, että ne tuomitaan tuntuvimmin vasta jälkikäteen. Joskus havahtuminen tapahtuu vasta vuosia myöhemmin, jos silloinkaan.
Kosovo on niitä harvoja tapauksia, joissa kansainvälinen yhteisö, tarkemmin ottaen Nato, onnistui puuttumaan siviiliväestön tuhoamiseen suhteellisen ajoissa. Sekin vaati pommituskampanjan. Tämä oli mahdollista, koska Serbia oli heikko ja lähes hylkiövaltion asemassa.
Israel on sen sijaan tärkeä Yhdysvaltain liittolainen ja EU:n kauppakumppani. Lisäksi se on yhdestä kansanmurhasta selvinneiden maa. Ei sitä tietenkään painosteta pommittamalla, kuten Serbiaa, mutta ei näköjään myöskään pakotteilla, kuten Venäjää. Sen painostamiseksi ei olla edes valmiita jäädyttämään sopimusta, joka sallii etuoikeutetun pääsyn EU-markkinoille.
Tässä on tietysti vahva tuplastandardin tuulahdus.
Tilanne on nyt se, että valtio, joka ylläpitää laittomaksi todettua sotilasmiehitystä, rikkoo ihmisoikeuksia, jota tutkitaan kansanmurhasta ja jonka pääministeri on etsintäkuulutettu sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, on samalla Suomen keskeinen asetoimittaja.
Asenteet Israelia kohtaan ovat koventuneet monissa Euroopan maissa, mutta tämä ei ole johtanut merkittävään sisäpoliittiseen paineeseen. Sen puuttuessa hallitukset eivät ole halunneet maksaa painostamisen poliittista ja taloudellista hintaa, etenkään kun tulokset eivät ole varmoja. Siksi asia on toistuvasti ohitettu julkilausumilla.
Tässä vaiheessa Israelin infosota ei taida vakuuttaa kuin lähinnä ideologisesti sitoutuneita. Tämä näyttää kuitenkin riittävän. Aivan kuten Venäjän infosodan kohdalla, tavoitteena on hämmentäminen ja epävarmuuden luominen. Monien mielestä asiat Lähi-idässä näyttävätkin niin monimutkaisilta, että ne on parasta jättää sikseen.
Vielä yksi syy toimimattomuuteen saattaa löytyä edistysuskosta. Martin Luther King Jr. toimi ja samalla uskoi, että ”moraalisen maailman kaari on pitkä, mutta se taipuu kohti oikeudenmukaisuutta”. Sama ajatus näkyy presidentt i Alexander Stubbin sanoissa ”historian oikealla puolella olemisesta”. Ehkä joku päivä kaikki haluavat muistella olleensa Gazan kansanmurhaa vastaan. Ehkä. Ehkä eivät.
Itse en nimittäin usko historian taipuvan itsestään minnekään. Sitä taivutetaan. Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on kaukana täydellisestä, mutta se on hyvä yritys, jota voi edelleen parantaa. Jos särjemme sen, kuka tietää, millainen maailma on kohta edessämme.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja on historioitsija, jonka mielestä historialla ei ole mitään ennalta asetettua suuntaa.