Ukraina kamppailee olemassaolostaan jo neljättä vuotta.
Länsi on vastannut kutsuun ja aseistanut Kiovaa sadoilla miljardeilla euroilla. Moderneimmat raketinheittimet ja tehokkaimmatkaan ilmatorjuntajärjestelmät eivät silti ole saaneet Venäjää pysähtymään.
Kun Eurooppa vieläkin takeltelee avustustensa kanssa, epätoivoiset katseet kääntyvät yhä enemmän Ukrainan vahvimpaan tukijaan, Yhdysvaltoihin.
Ja sen jälkeen ilma on täynnä kysymysmerkkejä.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lupasi vaalipuheissaan lopettaa Ukrainan sodan yhdessä päivässä. Nyt Trump on istunut Valkoisessa talossa yli puoli vuotta, ja taistelut riehuvat kovempana kuin koskaan. Droonit iskeytyvät ennennäkemättömällä voimalla myös Ukrainan suurimpiin kaupunkeihin ja saavat siviilit kauhuihinsa.
Trump peesasi pitkään Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ja syytti jopa Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä sodan aloittamisesta.
Se ei tuonut rauhaa Ukrainaan eikä nähtävästi Trumpille itselleen tämän havittelemaa Nobelin rauhanpalkintoa.
Kun pitkät ja ”hyvässä hengessä” käydyt puhelinkeskustelut Putinin kanssa eivät tuottaneet tulosta, Trumpin mitta tuli täyteen.
Heinäkuun puolivälissä raivostunut Trump ilmoitti, että Venäjällä on 50 vuorokautta aikaa suostua tulitaukoon. Muuten luvassa olisi massiiviset pakotteet, jotka kohdistuisivat myös Venäjän kanssa kauppaa käyviin maihin.
Euroopan-vierailu heinäkuun lopulla poiki vielä uuden päivämäärän.
Venäjän on suostuttava tulitaukoon jo elokuun kahdeksanteen päivään eli ensi perjantaihin mennessä.
Kreml ei ole hätkähtänyt Trumpin puheista – eikä sillä ole siihen tarvettakaan.
Venäjän sotakone jauhaa koko ajan pelottavalla voimalla eikä näytä ehtymisen merkkejä.
Ratkaisevinta on kuitenkin se, että Putinin hallinto on ajat sitten ylittänyt sotarikoksineen rajan, josta ei ole paluuta.
Donald Trumpilla on pelissä maineensa, jos sitäkään. Vladimir Putinille sen sijaan kelpaa vain tulos, joka Venäjällä tulkitaan voitoksi. Putin kamppailee omasta asemastaan.
Jos autoritaarinen johtaja tai diktaattori häviää aloittamansa sodan, hän on nopeasti entinen johtaja.
Ja historia kertoo, että syrjäyttämiseen ei useinkaan tarvita oikeudenkäyntiä.