Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Tuntuu, että EU on jossain muualla, ei minun pihallani. Ei, vaikka se tunkee sisään tv-ruudusta ja muusta uutisvirrasta melkein joka päivä.

Varsinkin viime kuukausina olemme nähneet raflaavat otsikot huipputason kokouksista, ristiriidoista ja tullitaisteluista Yhdysvaltojen kanssa. Ne ovat kaikki merkittäviä asioita, mutta ne liikkuvat silti eri sfäärissä kuin tavallisen kansalaisen elämä

Uutiset EU:sta kattavat vähemmän sitä harmaata arkea, joka on ihmisten jokapäiväistä elämää. Sen sijaan, yhteisö näyttäytyy huippupolitiikan kehtona ja ylätason tuntemattomana organisaationa. Tavallisella kansalaisella ei ole siihen suoraa suhdetta, ei ymmärrystä eikä oikein osallisuuden tunnetta – ainakaan vaalien ulkopuolella.

Uskon, että emme oikeasti tajua, mihin kaikkeen meillä on vaikutusvaltaa, kun äänestämme edustajiamme Euroopan parlamentin vaaleissa. Suomessa asuvien äänestysprosentti viime vuoden vaaleissa oli 42,4 prosenttia. Se tarkoittaa, että reilusti alle puolet suomalaisista äänioikeutetuista valitsi ne 15 meppiä, jotka edustavat jokaista suomalaista vuoteen 2029 asti.

Matka nykyiseen Euroopan Unioniin alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, silloin vielä Euroopan hiili- ja teräsyhteisö -nimisenä järjestönä. Nimestä huolimatta yhteisön tärkein tavoite oli rauha. Sama tavoite houkutteli minut lähes kymmenen vuotta sitten pyrkimään mukaan EU:n rakentamiseen. Minulle selvisi nopeasti, kuinka huikea potentiaali EU:lla on ajaa tavallisen kansalaisen asiaa, mutta myös se, kuinka suuret työyhteisöt toimivat hitaasti ja hajanaisesti.

Kun puhumme EU:sta, puhumme yli 60 000 työntekijästä ja 720 päättäjästä, jotka edustavat lähes 450 miljoonaa ihmistä. Valtava koneisto tuottaa tuhansia päätöksiä, säädöksiä, asetuksia ja direktiivejä vuosittain.

Niiden ansiosta voimme muun muassa matkustaa vapaasti, ja käyttää puhelintamme ilman ylimääräisiä mobiilidatamaksuja. Voimme myös luottaa siihen, että kotona olevat CE-merkinnällä luokitellut sähkölaitteet eivät syty yllättäen tuleen. Tai voimme syödä lähellä tuotettua turvallista, kohtuuhintaista ja tuoretta ruokaa, koska paikallista maataloutta tuetaan miljardeilla vuosittain.

Yhteisö myös työllistää ihmisiä, edistää kotoutumista ja mahdollistaa maansa jättäneille uuden alun elämään. Kallisarvoista luontoamme suojellaan, ja jopa liikenneturvallisuuttamme ja teiden kuntoa kehitetään Euroopan unionin rahoituksella.

Oma matkani EU:ssa alkoi kotimaisessa nuorisojärjestössä Eurooppanuorissa EU-teeman parissa ja jatkui EU Global Youth Sounding Boardissa, Euroopan unionin luottamustehtävissä nuorten neuvonantajien ryhmässä. Olen kulkenut parlamentin käytäviä ja yrittänyt ymmärtää, miksi niin tärkeästä tahosta on tehty niin vaikeasti ymmärrettävä – mutta nähnyt myös sen, kuinka toisaalta Euroopan unioni on myös oikeasti jäsenmaidensa kansalaisten kuva.

Nyt unionia tarvitaan erityisesti, kun suurvallat mittelevät keskenään, ja pienet maat tuntevat taas sodan uhkaa. Mutta unioni on vain yhtä toimiva ja rohkea kuin sen jäsenmaat ja niiden kansalaiset. Ja kansalaiset, jotka eivät ymmärrä unionin toimintaa, eivät myöskään voi vaikuttaa siihen. Vaikka yli 60 prosenttia suomalaisista luottaa unioniin, harva osaa selittää, miten tai mitä se kullekin meistä tuottaa.

Euroopan unioni on sinä ja minä. Se on myös ne arvot, joita toivoisimme omaa maatamme laajemmin maailmaan heijastettavan. Minulle noita arvoja ovat ihmisoikeudet, rauha ja maailmasta huolehtiminen. Tiedän, että ne kaikki eivät juuri nyt toteudu. Siksi on tärkeää, että me kaikki tiedämme, mitä olemme itsellemme äänestäneet, ja kuinka se meihin vaikuttaa.

Amani Al-mehsen

Kirjoittaja on ihmisoikeusasiantuntija, joka ei ymmärrä EU:ta välillä itsekään.